Tuotekehityksessä pakkaus yleisimmin ajoitetaan valmistumaan samalla hetkellä mekaniikkan kanssa. Tämä on sillä tavoin oikea lähestymistapa, että pakkaus on yhtä lailla keskeinen osa toimituskokonaisuutta kuin mekaniikkakin. Haasteena tässä ajoitusmallissa on se, että valmis mekaniikka on pakkaussuunnittelun lähtötieto.
Ei ole lainkaan harvinaista, että mekaniikka muuttuu pakkauksen näkökulmasta aivan olennaisesti projektin loppumetreillä. Tyypillisesti esimerkiksi havaitaan, että uusi design ei mene läpi lämpötesteistä. Tämä johtaa siihen, että projekti viivästyy. Jos pakkaussuunnittelu on ollut alkuperäisen aikataulun mukaan liikkeellä, on suunnitelma valmis, kun tulee tieto, että laite muuttui. Päästään takaisin lähes lähtöpisteeseen. Vaatimusmäärittely pysyy samana, mutta muutoin ollaan puhtaalla pöydällä.
Pakkaussuunnittelun näkökulmasta olisikin järkevää viivästää yhden pykälän verran suunnittelua. Kun laite on testivaiheessa, tehdään pakkaussuunnittelua. Kun laiteen design on lyöty lukkoon, voidaan tehdä pakkaustestit ja rakentaa toimituskyvykkyys.
Laitteen ollessa proto- ja pilottivaiheessa, voidaan toimitukset tehdä väliaikaisilla pakkauksilla. On olemassa monia tapoja pakata laitteet siten, että niitä varten ei tarvitse hankkia omilla työkaluilla tehtyjä osia. Tyypillisesti tällöin täyttöaste on heikompi, mutta muutamien kymppien hinnannousu protojen toimituskuluissa ei juuri projektien budjetteja heilauta.
Sopivalla ajoittamisella saadaan pakkausuunnittelulle oikeat lähtötiedot ja hieman lisää aikaa tehdä suunnittelutyö kunnolla.
Vastaa