Avainsanaan ‘pahvi’ liitetyt artikkelit

Syklisen kosteuden vaikutus pahviin

joulukuu 25, 2011

On tunnettua, että pahvin lujuus heikkenee kosteuden kasvaessa. Käytännössä tämä esiintyy pinottujen pahvipakkausten virumisena: Pino painuu hitaasti alaspäin. Aiemmin viittasin tutkimukseen, jossa todettiin tutkitun pahvin lujuudesta olevan jäljellä 25 %, kun kosteutta nostettiin 50 %:sta 90 %:iin

Suhteellisen kosteuden lisäksi virumiseen vaikuttaa aivan olennaisesti kosteuden vaihtelu. Kosteuden syklaaminen nopeuttaa virumista ja aiheuttaa jopa suuremman rasituksen pahville kuin pelkkä tasainen korkea kosteus.

Syklinen kosteus saattaakin olla merkittävin yksittäinen pahvipakkausten pinojen romahtamisen aiheuttaja. Merikonteissahan suhteellinen kosteus vaihtelee vuorokauden aikojen mukaan. Yöllä kontin sisälämpötila laskee, jolloin suhteellinen kosteus nousee. Päivällä taas aurinko lämmittää konttia, jolloin suhteellinen kosteus laskee. Vesimäärä kontin sisällä ei juurikaan vaihtele vuorokauden aikojen mukaan, joten suhteellinen kosteus vaihtelee runsaasti.

Voidaankin sanoa, että kaikki etelän merillä seilaavat pakkaukset joutuvat syklisen kosteuden kanssa tekemisiin. Pakkauksille tehtävät testit eivät simuloi tällasista tilannetta suoraan. Onkin riski, että pakkaus pääsee testeistä läpi, mutta ei kestäkään kuljetuksen aikana pinonnan aiheuttamaa kuormaa.

On huono lähtökohta testata pahvisten pakkausten pinottavuus vain 50 % kosteudessa. Mikäli näin tehdään, pitää varmuuskertoimen olla kohdallaan, mutta tämäkään ei riitä. Varmuuskerrointa tärkeämpää on käyttää pakkauksessa tarpeeksi laadukkaita raaka-aineita. Mikäli tässä lipsutaan, ei voida olettaa pakkauksen saavuttavan riittävää lujuutta korkean kosteusrasituksen alaisena.

Kuvaaja esittää pakkauksesta mitattua lämpötilan vaihtelua vuorokauden vaiheen muuttuessa. Suhteellinen kosteus käyttäytyy käänteisesti lämpötilaan nähden.

 

Lavan vaikutus pakkauksen luotettavuuteen

lokakuu 30, 2011

Suuri osa lavalla varustettujen pakkausten ongelmista johtuu lavan kestävyydestä. Erityisesti pahvisia kontteja käytettäessä tulee lavan rakenteen olla sellainen, että se kestää trukkikäsittelyä. Jos pahvipakkauksesta vaurioituu jalka, on pinon lujuuden kanssa todellisia ongelmia.

Olen joutunut todistamaan useita tapauksia, joissa lavajalka on pudonnut lavasta, mutta tällainen pakkaus on silti laitettu pinoon siten, että päälle on laitettu vielä lisää pakkauksia. Pino on toki notkuva, mutta jos se nojaa toiseen pinoon, ei kaatumista pääse tapahtumaan. Kontti tai rekka saadaan näin lastaamalla täyteen.

On sanomattakin selvää, että yhden jalan puuttuessa painojakauma allaolevan kontin kanteen ei ole suunnitellun mukainen ja pinottavuus kärisii. Tuloksena on pakkauksen painuminen kasaan ja mahdollisesti allaolevan tuotteen vaurioituminen. Käytännössä vaurioituneiden lavojen pinoamista ei voida estää, joten lavan rakenteen tukevoittaminen on ainoa järkevä korjaustapa.

Lavan vaikutus pahvikonttien pinottavuuteen on merkittävä. Ainoa ongelmia aiheuttava tekijä ei ole lavojen jalkojen vaurioituminen. Lavan jalkojen pinta-ala ja sijoittelu on myös tärkeässä roolissa. Esimerkiksi lastulevyn tyyppisestä materiaalista valmistetuissa lavoissa on niin pienet jalat, että vähänkään suuremmalla kuormalla ne painuvat allaolevan pakkauksen kannesta sisään.

Kuorma onkin saatava jakautumaan vähintään nurkkiin ja mielellään koko pitkälle sivulle. Jos kuorma jakautuu kannelle siten, että tukea ei tule nurkkiin, pinottavuus romahtaa. Huonoin mahdollinen lopputulos lienee se, että käytetään huippulaatuista pahvia, mutta tuhotaan sen hyvät ominaisuudet tekemällä lava, joka ei hyödynnä pahvin vahvoja kohtia.

Aaltopahvin speksaus

maaliskuu 28, 2010

Suunniteltaessa pahvipakkauksia siten, että toimittaja ei ole tiedossa, pitää piirustuksiin yrittää laittaa yleisellä tasolla vaatimukset pahvin lujuudesta. Tämä vaatii aika paljon osaamista, jotta saa varmasti juuri niin lujaa pahvia, kuin oli tarkoitus.

Eurooppalaiset pahvintuottajat ovat reagoineet ongelmaan tekemällä EUPS-standardin.  Standardia kehitettäessä tutkittiin eurooppalaisia E-BC-aaltoisia pahveja ja määriteltiin niille tyypilliset taivutuslujuus, ECT, FCT ja puhkaisulujuusarvot. Pahvit on jaettu 12 erilaiseen luokkaan.

EUPSia käytettäessä ei tarvitse speksata pahvista mitään muuta kuin EUPS-luokka. Se määrittää muut pahviin liittyvät arvot, mukaanlukien aaltotyypin. Aaltotyypin määrittää pääasiassa taivutuslujuus. Esimerkiksi E-aallolla ei käytännössä voi saavuttaa B-aallon taivutuslujuutta, vaikka muut arvot saavutettaisiinkin.

EUPSissa on muutamia ongelmia:

1.  Se ei ole toistaiseksi levinnyt kovin laajalle. Valmistajille joutuu toisinaan lähettämään linkin standardiin. Toisaalta asia on sitä luokkaa selvä, että muuta ei tarvita. Tämä ongelma poistuu käyttämällä standardia mahdollisimman laajasti.

2.  Järeitä pahveja ei ole sisällytetty luokitteluun. Board 120 ei ole vielä kovin lujaa tavaraa. Olen kuullut huhuja, että vakiointia tehdäisiin myös järeämmille laaduille. Työ on mittava, joten se vie aikaa.

3.  Arvot mitataan standardiolosuhteissa (23°C, RH50%). Jos halutaan pahville hyviä ominaisuuksia kosteassa päässä, joudutaan luokan lisäksi vaatimaan tiettyjä ominaisuuksia papereilta, mikä on standardin periaatetta vastaan.

Kokonaisuudessaan pidän EUPSia erinoimaisena tapana määrittää piirustuksiin pahvityyppi. Se on ehdottomasti helpoin ja yksikäsitteisin tapa tilanteessa, jossa valmistajaa ei tiedetä, eikä näin ollen voidan käyttää tietyn valmistajan vakiolaatuja. Kun saadaan luokitteluun lisää heavy duty-laatuja, myös märkälujia, voidaan muut tavat unohtaa.

Pahvinen pakkaus kosteissa olosuhteissa

maaliskuu 7, 2010

ISTAn kuukausijulkaisussa on artikkeli HP:n laserprintterien pakkauksista. Siinä on erittäin mielenkiintoista mittausdataa siitä, miten erilaiset pahvilaadut kestävät kosteutta. Yleisesti on tiedossa, että kierrätetty kuitu on olennaisesti heikompaa kosteissa olosuhteissa, kuin ensikuidusta tehty aaltopahvi. Itsekin olen nähtyt ainakin parin valmistajan mittaustuloksia aiheesta, mutta julkisesti saatavilla olevaa tietoa on heikosti tarjolla.

Itse olen noudattanut nyrkkisääntöä, että pahvi menettää lujuuttaan siten, että 25 % on jäljellä, kun kosteus on noussut 50 prosentista 95 prosenttiin.  Neitsellisestä kuidusta tehdyllä pahvilla ei pudotus ole ehkä näin raju, mutta kierrätyskuitupitoisuuden kasvaessa saattaa olla suurempikin. En valitettavasti muista, mistä tämä käsitys minulle on tullut, joten asiaa on vaikea tarkastaa.

Huomattavaa on, että normaaleissa testiolosuhteissa 50 % kosteudessa kierrätyskuitu ei olenanisesti heikennä lujuutta, mutta kun kosteutta on lähes 100 %, on tilanne aivan toinen jo yksittäisenkin puristuksen osalta.

ISTA viewsin helmikuun 2010 numerossa sivulla 27 on testituloksia. Vihreä käyrä kuvaa neitseelisen kuidun käyttäytymistä ja punainen kierrätyskuidun käyttäytymistä. Sininen käyrä kuvaa ilmeisesti kosteutta. Testissä laatikoille on pidetty vakiovoima ja kosteutta on syklattu 50% ja 90% välillä. Mielenkiintoista on huomata, että painuma alussa on aika lailla sama, mutta kun testi etenee, hajoaa kierrätyskuitu merkittävästi aikaisemmin.

Testitulokset osoittavat, että merikuljetuksissa neitseellinen kuitu on pakkauksessa välttämätöntä. Kierrätyskuitu ei tarjoa riittävää pinottavuutta, jos ajatellaan isompia kuljetuspakkauksia, joiden tulee tarjota muun suojan lisäksi pinottavuutta pakkaukselle. Neitseellinen kuitu ei ole erityisen halpaa, mutta kierrätyskuidun tuomat laatuongelmat eivät myöskään ole ilmaisia.

Erityisesti Aasiasta hankittaessa kannattaa pahvin laadun tarkastuksessa pyytää asiantuntijalta apua. Kiinalaiset ovat taitavia tekemään ns. Asia Kraftia, joka todellisuudessa on kierrätyskuitua, mutta näyttää kraftilta.

http://ista.idigitaledition.com/

Aaltopahvi kuljetuspakkauksessa

helmikuu 7, 2010

Perinteinen tapa pakata yli 50 kg tuotteet kuljetusta varten on laittaa ne vanerilaatikkoon. Vaneri tarjoaa hyvän pinottavuuden, suojaa iskuja vastaan , sen saatavuus on hyvä ja se kestää kosteutta. Näistä hyvistä ominaisuuksista johtuen vaneri on yleisesti käytössä ja ihmiset ovat tottuneet siihen.

Yrityksissä on mahdollisesti tehty kokeita pahvipakkauksilla. On pyydetty myyjältä pakkausvaihtoehtoa vanerille ja halvalla totta kai. Myyjälle tuskin on muistettu mainita, mitä pakkauksen tulee kestää eikä kestävyyttä ole todennettu testein. Näistä syistä johtuen pakkaukset ovat hajonneet kuljetuksessa tai varastoinnissa. On onnistuttu rakentamaan yleinen mielipide, että pahviset kuljetuspakkaukset eivät kestä.

Fakta on, että kaikki pahvitehtaat eivät kykene tekemään esimerkiksi pitkiin merikuljetuksiin soveltuvaa konttipahvia. Kun pinottavuusvaatimus on luokkaa tonni, pitää pahvin rakenteen olla kunnossa. Tulee käyttää märkälujaa liimaa, neitseellisestä kuidusta tehtyjä papereita ja oikeanalaista rakennetta.

Kaksiaaltoista pahvia. www.scaindustrial.com

Esimerkkinä järeisiin kuljetuspakkauksiin soveltuvasta aaltopahvia valmistavasta tehtaasta on SCA:n Tilburgin yksikkö. Se on erikoistunut valmistamaan järeitä kaksi- ja kolmiaaltoisia pahveja ja jalostamaan näitä pakkauksiksi.

Valitsemalla hyvälaatuisista vaihtoehdoista oikea, saadaan pakkaus kestämään siltä vaadittavat kuormat myös kosteissa olosuhteissa. Lisäksi aaltopahvi on kierrätettävissä paremmin kuin puumateriaalit. Pahvi on yleensä myös hinnallisesti kilpailukykyinen vaneriin verrattuna. Eritoten sillon, kun valmistusmäärät ovat suuret.

Kokemukset ReliDes Oy:n ja NSN:n palveluksessa osoittavat, että tuotteen painon liikkuessa alle tonnissa saadaan pahvirakenteilla pinottavuus sellaiseksi, että kuljetuksessa saadaan täyttöaste kunnolliseksi. Näin päästään kustannustehokkaaseen kuljettamiseen.

Mikäli haluat pahvin käyttöön kuljetuspakkaukssa, etkä tunne alaa, kysy asiantuntijoilta. Älä lähde itse harjoittelemaan!


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.