Arkisto aiheelle ‘ympäristö’

Pakkauksen täyttöastevaatimus Kiinassa

tammikuu 31, 2010

Kiinan viranomaiset päättivät asettaa useita rajoituksia pakkauksille vuosituhannen alkupuolella. Määräyksiä saatettiin voimaan tai oli tarkoitus saatta voimaan 2008 vuodesta lähtien. Tavoitteena oli vähentää pakkausjätettä ja velvoittaa tahoja, jotka saattavat pakkaukset markkinoille, keräämään ne myös pois.

Keräysvelvoite ei ole yleisesti ottaen mitenkään uusi asia. EU:n pakkausdirektiivi 94/62/EC määrittää, että EU:n jäsenmaiden tulee järjestää vastaavanlainen kierrätysjärjestelmä, kuin mitä kiinalaiset ovat suunnitelleet.

Kiinan vaatimuksissa ongelmana on tiedonsaanti. Määräyksiä voivat tehdä useat tahot, joista tärkein on AQSIQ. Heidän nettisivuja vilkaisemalla huomaa, että läheskään kaikkea sisältöä ei ole käännetty englanniksi. Näin ollen kiinassa toimiville yrityksille saattaa osa määräyksistä tulla yllätyksenä. Parhaiten tietoa näyttäisi saavan Packaging South Asia:n nettisivuilta.

Eräs mielenkiintoinen vaatimus, joka tiettävästi astui voimaan 1.1.2009 on pakkauksen täyttöastevaatimus.

-Tyhjää tilaa ei saa pakkauksessa olla kuin 55%
-Pakkaus ei saa ylittää 15% myyntihinnasta

55% tilavaatimus on hieman avoin sen suhteen, lasketaanko se tuotteen ääriulkomitat vs. pakkaksen ulkomitat. Jos näin on, ei lavalla olevaa tuotetta voi vaimentaa juurikaan, sillä tuo prosenttiluku ylittyy helposti. Toistaalta jos puhutaan tuotteen ulkomitta vs. pakkauksen sisämitta, niin ongelma on merkittävästi pienempi. Tavoitteena tässä on luultavasti pienentää prameita kuluttajapakkauksia, mutta säännöksissä ei teollisuuspakkauksia ole eroteltu.

15 % hintavaatimus on myöskin haastava tuotteille, joiden arvo on vähäinen. Jos toimitetaan vaikkapa tyhjä peltikaappi siten, että pakkauksen tulee sopia lentokoneeseen, on vaatimus todella tiukka.

Sanktiotkin on näiden vaatimusten tueksi asetettu. Tuntematonta ainakin minulle on, miten Kiinan viranomaiset valvovat näitä määräyksiä. Myös tarkka sisältö on arvailujen varassa, sillä ainakin tapauksissa, joissa Kiinan viranomaiset ovat tehneet käännökset englanniksi, on osoittautunut, että niissä on suuriakin virheitä.

Ympäristöasiaa

joulukuu 2, 2009

Pakkausten pitää olla ympäristöystävällisiä. Se on päivän trendi. Ongelmana on, että mikä on ympäristöystävällistä.

Työssäni teollisuuspakkausten parissa suunnitellaan pakkauksia useimmiten tuotteille, jotka on räätälöity tiettyä asiakasta ja kohdetta varten. Sellainen tuote värkätään Suomessa ja sitten kuljetetaan toiselle puolelle maapalloa. Oman käsitykseni mukaan kaikkein suurin vahinko ympäristölle tulee, jos tuote hajoaa matkalla heikon pakkauksen takia.

Pahimmillaan rikkinäinen tuote kuljetetaan takaisin asiakkaalta tehtaalle. Sitten tuote romutetaan ja tehdään uusi tilalle joka taas kuljetetaan asiakkaalle. Valmistus- ja kuljetuspäästöt vähenevät, mikäli rikkoutumisia saadaan vältettyä. Ylipakkaamista ei luonnollisesti voi tai kannata harrastaa. Pakkaussuunnittelussa kannattaa kuitenkin yrittää minimoida räätälöityjen tuotteiden vauriot.

Pakkausdirektiivin noudattamista varten tehty standardisarja EN13427:13432 antaa selkeät ohjeet, että materiaalimäärä pitää minimoida. Siinä edellytetään myös testejä, joilla todennetaan, että jos materiaalia käytettäisiin vähemmän, ei tuote enää selviäisi matkasta standardiolosuhteissa ehjänä. Standadi vain edellyttään niin laajaa testaamista, että useinkaan tuotteita ei ole tarpeeksi montaa kappaletta testejä varten. Räätälöityjä tuotteita saattaa pahimmillaan olla vain yksi. Sitä ei sovi mennä pakkaustesteissä rikkomaan.

Mänty