Arkisto kategorialle ‘pakkaussuunnittelu’

Vanha oli parempi

kesäkuu 26, 2011

Kun olemassaolevan tuotteen pakkausta lähdetään kehittämään, on vanha pakkaus lähtökohdiltaan tyypillisesti käyttäjien mielestä  aivan toivoton. Siinä on vaikka mitä vikaa, joka haittaa toimintaa. Suojaus saattaa olla riittämätön, pakkaus on vaikea kasata, pinottavuus on riittämätön ja hintakin turhan korkea.

Onneksi pakkaukset ovat kovin suunnittelijansa näköisiä, joten tuotteelle voidaan tehdä toisenlainenkin pakkaus. Ideavaiheessa kaikki näyttää hyvältä ja uusi tuntuu toimivan aivan mainiosti. Kun uusi pakkaus otetaan käyttöön, havaitaan, että se vanha oli kuitenkin hyvä, ellei jopa täydellinen. Uutuuden viehätys katoaa sekunneissa kun vanhan ominaisuudet siintävät mielessä.

Olen törmännyt vastaavaan tilanteeseen niin kauan, kun olen ollut muutoksia tekemässä. Olenkin pohtinut, että ennen uuden idean esittämistä pitää vanhan viat kerrata, jotta ne ovat kirkkaana mielessä uutta käyttöönotettaessa. Tätä kautta saatetaan muistaa paremmin, miksi muutosta lähdettiin hakemaan. Muutosvastarinta tuntuu olevan normaali ilmiö lähes kaikissa muutostilanteissa. Faktojen lisäksi projekteissa pitäisi alkuvaiheessa tunnistaa johtaja, joka voi johtaa muutoksen kohteena olevia henkilöitä. Näillä tempuilla tilanne ei ehkä pääse niin pahaksi, että muutokset kariutuvat.

Kotelon mitat

kesäkuu 17, 2011

Mekaniikassa on tapana tehdä koteloiden ulkomitat sopimaan täysiin satoihin millimetreihin. Esimerkiksi 600x400x200 mm. Paperilla tämä vaikuttaa oikein mukavalta. Pakkaussuunnittelussa tästä aiheutuu lähes poikkeuksetta merkittävää harmia, sillä kuormalavat on myös tehty vastaavalla mitoituksella. Näin lavojen täyttöasteet jäävät kehnoiksi, sillä tuotteita ei mene oikein mitenkään järkevästi lavalle. Useinkaan tuote itsessään ei aseta mittarajoitteita.

Kun olen RD Velhon konttorilla seurannut suunnittelun etenemistä, on aina perusongelmana tilanpuute. Mitat voidaan kuitenkin useimmiten valita kohtuullisen vapaasti. 600×400 pohjan sijaan voisi harkita vaikkapa 730×330 mm mittaa. Tällöin saataisiin pakkaus näppärästi sovitettua lavalle ja täyttöaste paranee.

Keskeisenä tekijänä on kuljetettavuuden huomioiminen tuotteen vaatimusmäärittelyssä. Mikäli lavamitoituksen asettamat vaatimukset saadaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa speksiin mukaan, voidaan ne toisinaan toteuttaa. Tuotteen vaatimusmäärittelyvaiheessa onkin syytä kysäistä pakkaussuunnittelijan toiveet. Pienellä pohdinnalla saatetaan saavuttaa merkittäviä kustannuksia tuotteen toimitusvaiheessa.

Pakkaussuunnittelun ulkoistus

toukokuu 21, 2011

LinkedInin Packaging Design-ryhmässä käydään keskustelua siitä, pitäisikö pakkaussuunnittelija olla omasta takaa, vai kannattaako käyttää ulkopuolista tahoa. Me RD Velhossa olemme toki sitä mieltä, että ulkoinen taho on ainoa oikea ratkaisu. Toki mielipidettämme hieman ohjaa se, että myymme pakkaussuunnittelupalvelua.

Keskustelun aihe on mielenkiintoinen, vaikkakin näkökulma on vahvasti kuluttajapakkauspainotteinen ja heijastelee markkinaviestintänäkökohtia. Keskeinen viesti lähes kaikilla on, että ulkopuolisen tahon vahvuutena on uusien ajatusten tuominen. Tämä onkin yhden firman suunnittelijoiden keskeinen ongelma: Mistä ammentaa uusia ideoita? Jos tekee suunnittelutoimistossa töitä, näkee jos jonkinlaisia pakkauksia ja erikoisia ideoita. Näitä sopivasti yhdistelemällä saa toisinaan mainioita ideoita uusiin kohteisiin.

Perinteisesti keskustelua on käyty lähinnä kustannusten näkökulmasta. Se onkin aiheena ehkä helpompi. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että useimmat (teollisuus)yritykset eivät tarvitse täysipäiväiväistä pakkaussuunnittelijaa. Tällöin kannattaa palvelu ostaa asiantuntijalta. Jos tarvitaan täysipäiväinen ja osaaja on tarjolla, joudutaan jo hieman laskemaan ja pohtimaan ydinosaamisasoita. Tällöinkin usein päädytään ostopalveluun.

Suunnittelupalvelua myyvänä henkilönä mieltä lämmittää, että painoarvoa laitetaan osaamiseen ja uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen. Mielestäni silloin puhutaan oikeista asioista ja ammattilaiset saavat niille kuuluvan aseman.

Liian suuri pakkaus

huhtikuu 10, 2011

Pakkausdirektiivi edellyttää, että käytetään jotain määriteltyä menetelmää todentamaan pakkauksen olevan yhdenmukainen direktiivin kanssa. Yleisin menetelmä on standardisetti EN13427-13432. Käytännössä kaikki, jotka tuottavat tuotteita EU-markkinoille nojaavat näihin standardeihin. Itse en ole kuullut kenenkään tehnee omaa menettelyä.

EN13428 edellyttää, että pakkauksen koko on minimoitu. Minimointi lähtee yleensä mekaanisisista- ja kuljetusketjun vaatimuksista, joskin kaupallisilla asioilla sekä käytettävyydellä on merkitystä. Kierrätykseen joutuvan materiaalin määrä on minimoitu pakkauskoon ollessa pienin mahdollinen.

Ostin jokin aika sitten paketin pattereita. Päätin ostaa oikein reilun kokoisen paketin, koska niitä kuitenkin kuluu. Paketin avattuani ensimmäisenä sieltä tuli esiin kahden patterin kokoinen kartongista taiteltu täytepala. Tarkempi tutkimus osoitti, että vastaava oli toisessakin päässä. Pakkauksessa oli 8 (tai 6+2, kuten markkinointiosasto oli asian ilmaissut) patteria ja laatikko oli mitoitettu sopivaksi 12 patterille. Tunsin itseni:

  1. Huijatuksi
  2. Ammatillisesti suunnattoman innostuneeksi

Valitettavasti minulla ei ole käytössä yhdenmukaisuustodistusta tästä pakkauksesta. Materiaalin määrän minimointia voidaan ajatella ainakin seuraavilta suunnilta:

  • Mekaaninen suojaus. Tuote ei ole kovin herkkä, joten täytepaloissa ei ole kyse tästä.
  • Jakeluketjun vaatimukset. Pakkauskokoa kasvattamalla ei tässä hyödytä. Ryhmäpakkaus hoitaa sovittamisen ja toimii merkintöjen alustana.
  • Käytettävyys. Ei nuo ylimääräiset täytteet ainakaan paranna tilannetta.
  • Pakkauksen hyödyntäminen myyntitarkoituksessa. Tämä lienee ainoa peruste käyttää ylikokoista pakkausta. Tässä tapauksessa perusteet ovat kyllä varsin hatarat. Juuri tällainen täyttäminen on esimerkiksi Kiinassa nimenoimaisesti kielletty, eikä se EU:ssakaaan ole direktiivin hengen mukaista.
  • Tuotantoerä. Näitä samoja pakkauksia ei käytetä 12 patterin paketeissa, joten täältäkään ei löydy perusteita.

Pakkauskoon tarpeeton kasvattaminen johtaa herkästi Lahdessa lanseeratulle ns. “harmaalle alueelle”. Jos EN13428 vaatimuksia tarkasti silmäillään, saatetaan päätyä siihen johtopäätökseen, että tällainen ei ole sallittua.

Täytepalat patteripakkauksessa.

 

Onko monimutkainen pakkaus hyvä?

maaliskuu 6, 2011

Pakkaussuunnitteluunkin on kehitetty monenlaisia ohjelmistoja. Viikolla teimme pientä tutkimusta aiheeseen ja löysimme EngView-nimisen ohjelmistopaketin. Kyseessä on rakennesuunnitteluun tarkoitettu ohjelma, josta on tarkoitus saada oikein taipuvia geometrioita pahvista. Integraation kautta saadaan muut rakennesuunnittelut ja grafiikka käden käänteessä, kuten muissakin vastaavissa ohjelmissa.

EngViewin sivuilla ohjelmaa kehutaan seuraavasti:

Even extremely complex designs can be created by not very experienced designers.

Lausahdus varmasti pitää paikkansa, mutta minun näkemykseni mukaan hyvä pakkaus ei synny siten, että kokematon suunnittelija ohjelmistojen avustuksella tekee periaatteessa toimivan monimutkaisen pakkauksen. Lopputulos on herkästi sellainen, että sitä ei kohtuudella saa pakattua. Kun pohdin asiaa, huomasin, että kun suunnittelemme pakkauksia, lähes aina ensimmäiset versiot ovat monimutkaisempia kuin mihin lopulta päädytään.

Vaatii suurta osaaamista, että saa monimutkaiset ratkaisut toimimaan tyydyttävästi kaikilla osa-alueilla. Tällaisia osaajia löytyy, mutta heidän salaisuutensa ei käsittääkseni ole ohjelmistot, vaan vankka tuntemus heidän käyttämästään materiaalista ja toiminnoista, johon pakkaukset joutuvat.

Mainoksen lausahduksessa ei luultavasti ajateltu asiaa näin syvällisesti, vaan yritettiin antaa mahdolliselle asiakkaalle tuntumaa ohjelmiston helppokäyttöisyydestä. Pieni tutustuminen lienee paikallaan, jotta saa omakohtaisen tuntuman asiaan.

 

 

Testit kylmässä

helmikuu 27, 2011

Pakkauksien vaatimusmäärittely sisältää useimmiten kontrolloimattoman kuljetuslämpötilan. Testimielessä tämä tarkoittaa -40/+70°C testiarvoja. Testisarjassa on myös aina määritelty jonkilaiset pudotusvaatimukset.

Pudotukset esiintyvät tyypillisesti kuljetuksen aikana. Standardeissa ei muistini mukaan ole ilmoitettu, missä lämpötilassa pudotukset pitäisi tehdä. Testilabroissa joissa olen käynyt, vallitsee yleensä leppeä noin 20 °C lämpötila. En usko, että vaikkapa VTT tai Innventia tyystin vastoin standardien ohjeita toimii.

Muovikoteloille testit kylmässä olisivat varmasti rankkoja. Vaikkapa polystyreenistä muotitetut kotelot haurastuvat melko rajusti lämpötilan pudotessa reilusti pakkaselle. Jotkin muovilajit, kuten polykarbonaatti, kestävät paremmin, mutta valinta käytettävästä materiaalista tehdään useimmiten muilla perustein, kuin pakkaustestien lähtökohdasta.

Kulunut pakkasjakso olisi tarjonnut oivallisia mahdollisuuksia kylmien olosuhteiden pudotustesteille. Utsjoella aamun tunteina olisi voinut saavuttaa -40°C olosuhteet. Testin merkitys on kuitenkin kyseenalainen, sillä näin kylmissä olosuhteissa ei käsitellä kovinkaan montaa tuoteyksilöä. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tehdä muutamalle pakkausdesignille vertailevat pudotustestit kylmässä ja normaaliolosuhteissa. Testin perusteella voisi arvioida riskitasoa.

Lyijystä tehty pakkaus

helmikuu 19, 2011

RD Velhon sisäverkon yhdistymisen myötä tuli tarve kutsua mikrotuen henkilöt säätämään bitit poikittain. Kaverit raahasivat mukanaan yhden autokuorman tarvikkeita. Ammatillisen kiinnostuksen vallassa pakkaussuunnittelutiimi ihmetteli servereiden pakkauksia. Muun muassa Dellin propeenivaimennin herätti kiinnostusta.

Erityisesti hämmennystä herätti kuitenkin kiinalaisten kuulokkeiden laatikko. Kiinalaiset olivat painaneet kierrätysmerkkiin kirjaimet PB. Vähän aprikoimme, että liekö laatikko kuitenkin lyijyn sijaan pahvia (CB). Uskaltaako tuota nyt laittaa pahvinkeräykseen?

Eipä tuon pakkauksen merkinnät muutenkaan ole menneet ihan täydellisesti. RoHS-direktiivi ja WEEE-direktiivi koskevat itse tuotetta, joten merkinnät eivät kuulu pakkaukseen. Samoin CE-merkki on tapana laittaa tuotteeseen eikä pakkaukseen, mikäli pakkausta ei käytetä koko tuotteen elinkaaren ajan kiinteästi tuotteen kanssa.

Lyijystä tehdyt pakkaukset liittyvät tyypillisemmin radioaktiivisten materiaalien pakkaaamiseen.

Pakkaustestit – nosto

tammikuu 30, 2011

Jokunen viikko sitten kirjoittelin testeistä, jotka eivät kuulu kaikkiin pakkaustestisarjoihin, mutta jotka on syytä kuitenkin tehdä. Silloin vuorossa oli pinontatesti. Tällä kerralla pureudun nostamiseen.

Suurin osa isompien pakkausten käsittelystä tehdään trukilla, mutta ei ole ollenkaan harvinaista, että lastaus tapahtuu nosturilla nostamalla. Tällöin pakkauksen alle laitetaan pari liinaa ja näiden avustuksella lasti kiidätetään taivaan sineen. Usein tällainen tapahtuma sijoittuu kuljetuksen loppupäähän, jossa tavara kuljetetaan asiakkaalle pienehköllä avolava-autolla. Auton Hiab-nostin on ainoa mahdollisuus purkaa kuorma. Jos pakkaus on tarpeeksi luja, ei tällainen toimintatapa ole laisinkaan huono.

Suunniteltaessa pakkauksia raskaille tuotteille tai pienille tuotteille, ei pakkauksesta automaattisesti pinontavaatimusten kautta tule niin tukevaa, että se kestäisi liinoilla nostamisen. Tyypillinen vauriomekanismi on pakkauksen yläosan luhistuminen kasaan. Jos liinat ovat turhan lyhyet, riski tähän kasvaa entisestään. Pienillä pakkauksilla lavakuormasta saattaa tulla melko suuri, mutta yksittäinen laatikko ei välttämättä ilman lisätukea jaksa kantaa liinojen kuormaa. Jotta voidaan varmistua, että pakkaus säilyttää muotonsa noston aikana, tulee nostaminen testata. Sinänsä hyvin pieni vaiva verrattuna siihen työhön, mikä tulee, jos pakkaus pettää lastauksessa.

Yläosan luhistumisen lisäksi toinen vauriomekanismi on lavan pettäminen. Mikäli liina vedetään kannen alta, on riskinä kansilautojen irtoaminen. Jos reunalaudat irtoavat, pääsee kuorma putoamaan hieman, joka johtaa ketjureaktioon. Lopputuloksena lavan kansilaudat ovat siistinä nippuna liinojen varassa.

ASTM-sarjan standardeista löytyy kuvaus näidenkin testien tekemisestä. Ei ole laisinkaan huono ajatus lisämaustaa vaatimusmäärittelyä nostotestillä. Olemme RD Velhon pakkaussuunnitteluprojekteissa useamman kerran todenneet suunnitelman kaipaavan korjausta tämän testin perusteella. Kustannusmielessä on aina järkevintä havaita ongelmat protovaiheessa, eikä vasta sitten, kun pakkaukset ovat jo maailmalla.

Nostaminen liinalla

Nostaminen liinalla tai ketjulla kuormittaa pakkausta monipuolisesti.

Vanhassa vara parempi

marraskuu 20, 2010

Suomi on täynnä pakkauksia, jotka ovat jostain syystä hankalia pakata, kalliita tai eivät toimi kuljetuksessa. Näitä korjaillessa on tullut useamman kerran pyyntö, että tehdään seuraava versio täysin puhtaalta pöydältä, kunhan vain ongelmat saadaan korjattua.

Suunnittelussa katsotaan avarin mielin, miten pakkaus saadaan toimivaksi ja tehdään 3D malli sekä mahdollisesti proto. Näitä sitten mennään esittelemään pakkauksista vastaavalle henkilölle. Tuloksena on varsin usein pienimuotoinen järkytyksen aiheuttama hiljaisuus. Sitten pohditaan tilannetta  ja todetaan, että vanha oli parempi.

Kirjoittelin blogin aamuhämärässä meripakkauksista, joka on erittäin tyypillinen esimerkki tällaisesta tilanteesta. Lähtökohta on, että halutaan halvempi tai kevyempi pakkaus. Vaatimusmäärittelyssä todetaa, että pitää olla suoja sadetta vastaan, pitää kestää roiskevesi ja pinontaa X metriä. Sitten istahdetaan suunnittelupöydän ääreen ja toteutetaan kaikki vaatimukset. Tuloksena on vaikkapa vaneripakkaus ilman tervapaperia. Se ei kuitenkaan kelpaa, koska se on erilainen kuin vanha.

Mikäli halutaan merkittävä muutos muuttamatta mitään, on suunnitteluosaston kädet sitä luokkaa sidotut, että hankkeeseen ei kannata lähteä ollenkaan.

Pakkaussuunnittelun merkitys ostotoiminnalle

marraskuu 14, 2010

Pakkaukset suunnitellaan useimmiten uuden tuotteen näkökulmasta. Kun tuotekehitys tekee uuden tuotteen, tehdään sille myös uusi pakkaus. Välttämättä ei viitsitä tai kyetä tutkimaan, millaisia pakkauksia on olemassa. Tällä tekniikalla joudutaan tilanteeseen, jossa pakkaamossa on suuri määrä pienellä menekillä olevia nimikkeitä. Lisäksi dokumentaation ollessa puutteellista pakkausten hankintalähteen muuttaminen on vaikeaa.

Näissä lähtökohdissa oston on vaikeaa kehittää omaa toimintaansa ainakaan siten, että ostohinta laskisi. Jos määrät ovat pienet ja toimittajavaihtoehtoja ei ole, on pelimerkit vähissä. Oston rooliksi jääkin varmistaa pakkausten saatavuus, mikä tuskin on riittävä tavoite isompien yritysten osto-osastolle.

Oston perusteissa tuotteet jaetaan neljään kategoriaan kuvan mukaan. Pakkauksista ei pitäisi missään tilanteessa tulla pullonkaulatuotteita. Valitettavan usein näin kuitenkin on. Omassa työssäni törmään toistuvasti tällaisiin tilanteisiin. ReliDesin pakkaussuunnitteluosastolla tehdäänkin jatkuvasti suunnittelua, jossa on tavoitteena saada jokin tietty pakkaus pois pullonkaulakategoriasta.

Pakkaussuunnittelussta kannattaakin tavoitella ostotoiminnan näkökulmtasta tilannetta, jossa pakkauksille saadaan mahdollisimman suuri kulutus yhdistämällä samankaltaiset tuotteet samoihin pakkauksiin. Lisäksi teknisten ratkaisujen tulee olla sellaiset, joita voi ostaa useammalta toimittajalta. Kun suunnittelija on huomioinut nämä asiat, on ostajalla mahdollisuudet toteuttaa omaa strategiaansa ostossa.

Suunnittelussa tarpeettoman harvoin sitoutetaan ostoa varhaisessa vaiheessa projektiin. Jos ostajalta ei saada preferenssejä siitä, mitä materiaaleja tulisi käyttää ja onko nykyisten pakkausten käytössä tapahtumassa muutoksia, ei välttämättä saada kaikkien tavoitteita yhdistettyä.  Aiemmin kirjoittein vaatimusmäärittelyistä. Oston toiveet olisi syytä huomioida jo siinä vaiheessa.


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.