Arkisto aiheelle ‘pakkaussuunnittelu’

Lisäosien vaikutus pakkaukseen

tammikuu 27, 2010

Minut pyydetään projektissa paikalle tavallisesti siinä vaiheessa, kun pakkaussuunnittelun aloittaminen on jo myöhässä. Palaverissa käydään läpi pakkaukselle asetettavia vaatimuksia ja tutkaillaan, millaista tuotetta ja kokonaisuutta ollaan pakkaamassa. Tämän jälkeen aloitetaan varsinainen suunnittelutyö. Pakkaussuunnittelija ottaa 3D-mallin putkelle ja alkaa kasata pakkausta sen ympärille.

Tämän jälkeen tehdään katselmointi. Kun perusperiaate on kunnossa, tilataan mallipakkaukset ja järjestetään koepakkaus. Koepakkaukseen tulee paikalle projekissa mukana olevia henkilöitä. Tässä vaiheessa monesti palaveriin marssii joku, jolla on mukana laatikollinen kaikenlaisia lisäosia, joiden olemassaolosta ei ollut mitään tietoa työtä aloitettaessa. Tällaisia lisäosia ovat tyypillisesti erilaiset kiinnitysosat ja kaapelit.  Pahimmillaan lisäosat ovat niin suuria, että ne muuttavat pakkauksen rakenteen täysin. Suunnittelu on aloitettava alusta ja valmiiksi kireälle aikataululle käy huonosti.

Onneksi näiden tapahtumien määrää on saatu vähennettyä aiheesta jo saatujen oppien perusteella, mutta silti näitä aina välillä sattuu. Pakkaussuunnittelua aloitettaessa projektissa tulee tietää, mitä kaikkea pakkaukseen pitää laittaa! Jos tietoa ei ole, on parasta odottaa. Vasta silloin on oikea hetki aloittaa suunnittelu, kun lähtötiedot ovat selvillä.

Mekaniikan kestävyys

tammikuu 22, 2010

Pakkauksen tehtävänä on suojata tuotetta kuljetuksen aikana. Suunnittelun avuksi on tehty monenlaisia tutkimuksia siitä, kuinka erilaiset materiaalit vaimentavat iskuja pudotuksissa. Näiden avulla voidaan valita sopiva tiheys, jotta saadaan tietty vaimennusmatka. Näin saadaan kiihtyvyydet tuotteessa pidettyä kurissa.

Valitettavasti pakkaussuunnittelun lähtötietoihin ei yleensä saada minkäänlaista arviota siitä, mitä tuote kestää. On korkeintaan jonkinlaisia arvauksia, että vaikkapa 100 g:tä on mahdollisesti liikaa. Kestävyys voitaisiin protolla testata varsin helposti. Sitä varten on mm. IEC 60068-sarjassa määritelty iskutesti, jolla saadaan kontrolloitu kiihtyvyys tuotteelle. Tasoa lisäämällä päästään jossain kohtaa pisteeseen, jossa tuote hajoaa. Tämän tiedon pohjalta pakkaus voitaisiin tehdä optimaaliseksi. Olennaista tässä testaamisessa on selvittää vaurioitumispiste nimenomaan kuljetusasennossa.

Protoja ei kokemukseni mukaan yleensä saada tällaisiin testeihin. Tämän vuoksi pakkaussuunnittelu joudutaan pohjaamaan vanhaan kokemukseen, eikä tuotteen mahdollista korkeatakaan kestoisuutta päästä hyödyntämään.

Optimaalisen pakkauksen saamiseksi voisi käyttää seuraavaa metodia:

  • Määritellään kuljetusasentoon tietty sietoisuusraja tuotteelle, vaikkapa 100 g:tä
  • Tehdään ensimmäisille toimituksille jonkinlainen tuotteen varmasti suojaava pakkaus, jonka työkalukustannukset ovat tunnettuja.
  • Kun tuotteita on saatavilla testeihin, testataan todellinen sietoisuus.
  • Suunnitellaan lopullinen pakkaus.

Suunnittelukierroksia tulee lisää verrattuna normaaliprosessiin, mutta kustannukset mitä todennäköisimmin saadaan katettua tuotteen elinkaaren aikana tehokkaammalla pakkauksella.

Futupack-ohjelma

joulukuu 22, 2009

Tekesillä on ollut jonkin aikaa käynnissä Futupack-ohjelma. Itse en ole siihen osallistunut, koska ohjelman painopiste on ollut kuluttajapakkaukset. Ohjelman toimesta tuli kuitenkin ilmoitus seuraavista tutkimushankkeista.

Siellä on mielenkiintoisia teemoja. Yksi on palveluiden pakkaaminen. Tuo ilmeisesti tarkoittaa jonkinlaista konkreettista looraa, jonka asiakas saa, kun ostaa vaikkapa konsultaatiota. Jää ainakin jotain palvelusta muistoksi. Esimerkiksi Tapiola tarjoaa rahastolahjat laatikossa.

Toinen mielenkiintoinen on yksilölliset massapakkaukset-teema. Siinä lähdetään nerokkaasti miettimään pakkauksia tarpeen näkökulmasta, eikä taloudellisten reunaehtojen näkökulmasta. Mikäli tämä onnistuu, voi tuloksena olla oikeita innovaatioita. Yritysmaailmassa ei tyypillisesti nykyään päästä rahan asettamista tiukoista raameista irti missään vaiheessa. Innovaatioiden tuottaminen ei saa kuluttaa resursseja ja niiden pitää tuottaa välittömästi.

Onkin hienoa, että Tekes on lähtenyt mukaan projektiin, jossa aidosti yritetään luoda kilpailukykyä pakkaussektorille. Tässä joutuu vakavasti harkitsemaan osallistumista jatkohankkeisiin.

Ympäristöystävällisyys pakkauksissa

joulukuu 14, 2009

Melkein kaikkien tuotteita valmistavien pörssiyritysten vuosikertomuksissa ja nettisivuilla alleviivataan, miten ympäristöystävällisyys näkyy kaikessa toiminnassa. Sama teema on myös muissa yrityksissä, joskin rummutus on vähäisempää, koska tiedottamisvelvollisuus on pienempi.

Olisi mukava suunnitella hyvin kierrätettäviä ympäristöystävällisiä pakkauksia. Vaihtaa vaikkapa puuhäkkejä pahvikontteihin tai PE-vaimentimia pulppivaimentimiin. Siinä saisi tehdä vaatimusmäärittelyjä, testauksia ja muuta pakkaussuunnittelun herkkuja.

Olen keskustellut erittäin monen tahon kanssa pakkausten ympäristöystävällisyydestä. Yleensä vallitsee selvä yhteisymmärrys siitä, että ympäristöarvoihin halutaan selkeästi panostaa. Keskustelu johtaa kuitenkin rahaan. Läheskään aina ekologisin ratkaisu ei ole halvin.

Asiakas alkaa hieman epäröidä ja pohtia, mitä muut tekevät. Muillekin toki raha on tärkeä ajuri pakkauksissa, joten päädytään siihen, että tässä kohtaa vielä otetaan se halpa vaihtoehto. Ehkä ensivuonna sitten panostetaan ympäristöarvoihin.

Käytännön arvot eivät siten olleetkaan asiakastyytyväisyys, ekologisuus ja joustavuus, vaan ihan jotain muuta.

Ympäristöasiaa

joulukuu 2, 2009

Pakkausten pitää olla ympäristöystävällisiä. Se on päivän trendi. Ongelmana on, että mikä on ympäristöystävällistä.

Työssäni teollisuuspakkausten parissa suunnitellaan pakkauksia useimmiten tuotteille, jotka on räätälöity tiettyä asiakasta ja kohdetta varten. Sellainen tuote värkätään Suomessa ja sitten kuljetetaan toiselle puolelle maapalloa. Oman käsitykseni mukaan kaikkein suurin vahinko ympäristölle tulee, jos tuote hajoaa matkalla heikon pakkauksen takia.

Pahimmillaan rikkinäinen tuote kuljetetaan takaisin asiakkaalta tehtaalle. Sitten tuote romutetaan ja tehdään uusi tilalle joka taas kuljetetaan asiakkaalle. Valmistus- ja kuljetuspäästöt vähenevät, mikäli rikkoutumisia saadaan vältettyä. Ylipakkaamista ei luonnollisesti voi tai kannata harrastaa. Pakkaussuunnittelussa kannattaa kuitenkin yrittää minimoida räätälöityjen tuotteiden vauriot.

Pakkausdirektiivin noudattamista varten tehty standardisarja EN13427:13432 antaa selkeät ohjeet, että materiaalimäärä pitää minimoida. Siinä edellytetään myös testejä, joilla todennetaan, että jos materiaalia käytettäisiin vähemmän, ei tuote enää selviäisi matkasta standardiolosuhteissa ehjänä. Standadi vain edellyttään niin laajaa testaamista, että useinkaan tuotteita ei ole tarpeeksi montaa kappaletta testejä varten. Räätälöityjä tuotteita saattaa pahimmillaan olla vain yksi. Sitä ei sovi mennä pakkaustesteissä rikkomaan.

Mänty

Trukin sorkat

marraskuu 26, 2009

Varsin usein näkyy pakkauksia, joiden kyljestä on ajettu trukilla ensin sisään ja sitten piikkeillä on revitty kylkeä auki. Syntymekanismi tällaiselle vauriolle on seuraava: Pakkauksia laitetaan lattialle jonoon. Loora on nostettu ilmaan niin, että trukin piikit tulevat lavan toiselta puolelta ulos. Sitten hurautetaan pakkausjonon päähän niin, että pakkaukset ovat kiinni toisissaan. Trukkikuskilta on jo päässyt unohtumaan, että piikit tulevat ulos toiselta puolelta. Näin sorkat suhahtavat reilusti toisen pakkauksen sisään. Pahimmillaan tästä saattaa aiheuttaa jopa vaurioita tuotteisiin!

Tätä vauriomekanismia vastaan on vähän vaikea suojautua. Olen kyllä kuullut sellaisen ehdotuksen, että pakkauksesta pitäisi tehdä niin iso, että trukin piikit voi ajaa kokonaan sisään, eikä ne vielä osu tuotteeseen. Jos rahaa on varattu kuljetuksiin mittaamattomasti, niin tämä on ihan toimiva vaihtoehto.

Amazonin pakkaukset

marraskuu 24, 2009

Amazon on ottanut käyttöön “Certified frustration free package”-merkinnän. Idea on aivan loistava.

Asiakas saa Amazonin paketit yleensä postin välityksellä. Tällöin tavallinen kuluttajapakkaus joudutaan laittamaan vahvempaan kuljetuspakkaukseen. Asiakas saa siis kaksi pakkausta heitettäväksi roskiin. Amazon on kehittänyt konseptin, jossa tuotteet pakataan tehtaalla pakkaukseen, jossa se voidaan suoraan lähettää asiakkaalle. Nämä pakkaukset ovat vahvempia ja yksinkertaisempia.

Ympäristön kannalta pakkausjätteen minimointi on järkevää, mutta yksinkertaisempi pakkaus säästää myös rahaa. Peruslaatikko on varmasti halvempi kuin neliväripainettut hienot myyntipakkaukset. Oletettavasti myös kuljetuskustannukset pienenevät, sillä keskimääräinen lähteyksen koko pienenee. Pientä laatikkoa ei enää lähtetetä ison laatikon sisällä. Kuljetuskustannuksethan muotoutuvat yleensä tilavuuden mukaan.

Lavaylitys

marraskuu 18, 2009

Pakkaussuunnittelun sääntö numero 1 on: Älä tee lavaylitystä.

Syy tähän on selvä. Mikäli tuote on suurempi kuin lava, törmätään tuotteella erinäisiin esteisiin pakkauksen sijaan. Tällöin tuote tapaa mennä rikki ja asiakastyytyväisyys on heikko.

Tästä hyvin ymmärrettävästä perustelusta huolimatta usein näkee pakkauksia, joiden suunnittelussa ei tätä ole otettu huomioon. Yleensä ajatellaan, että pakkauksen materiaalissa säästetään, kun siitä tehtään äärimitoiltaan tuotetta pienempi. Ehkäpä ajatellaan, että säästetään luontoa vähentämällä pakkausmateriaalia. Muutaman rikkinäisen tuotteen jälkeen joudutaan hyväksymään pakkaussuunnittelun perussääntö numero 1.

Suuntanuolet

marraskuu 3, 2009

“Kuljetusasennon määrittäminen takaa sen, että pakkausta ei käännetä kuljetuksessa.” Tällaisen harha-ajatuksen kohtaa melko usein ja onpa joskus nähty pakkauksia, joiden suunnittelussa käännön todennäköisyyttä ei ole huomioitu.

Perusperiaatteena pakkausten suuntanuolten kanssa on, että nuolet ovat menosuuntaan, jos ne eivät osoita muualle. Mikäli pakkaus on sellainen, että sitä voi käsitellä käsin ja se lähetetään yksinään, tulee pakkausta suunniteltaessa ottaa huomioon, että sitä tullaan kuljettamaan kaikissa asennoissa.

This side up

Itella on linjannut asian palvelukuvauksessaan seuraavasti:

“Tehdaspakkauksen merkinnät eivät sido Itellaa”

Vastaaviin ilmoituksiin en ole törmännyt kuriirifirmojen kohdalla, mutta fakta on, että pakkaus kulkee juuri siinä asennossa, johon se sattuu putoamaan, kun sen heittää liukuhihnalle tai kuljetusvälineeseen.

Jos haluaa melko varmasti määrittää kuljetussuunnan, tulee pakkauksen olla tarpeeksi suuri ja siihen pitää laittaa kuormalava alle. En ole törmännyt kuin aivan muutaman kerran tilanteeseen, jossa kuormalavallinen paketti on käännetty kyljelleen. Tätä tapahtui tilanteessa, jossa pakkaus ei pystyssä mahtunut lentokoneen rahtitilaan. Näinkin siis voi käydä.

Ehkäpä voisimme säästää vaivaa ja mustetta jättämällä merkinnät pois pakkauksista. Ei niitä noudateta kuitenkaan.

http://www.posti.fi/liitteet/hinnatjamaksutavat/hinnastot/Palvelu_010109_FI.pdfTe

Tervapaperi ja meripakkaus

lokakuu 27, 2009

Sotakorvauksien myötä tavaran kuljetus ulkomaille kasvoi varsin voimakkaasti sodan päättymisen jälkeen. Tarvittiin siis parempia pakkauksia. Sillon insinöörit suunnittelivat varsin kestävän puulaatikon ja käyttivät saatavilla olevaa tervapaperia suojaamaan sisustaa. Sotakorvaukset saatiin maksettua ja ulkomaankauppa jatkui. Toimituksia tehtiin pitkin maailmaa. Vanhaa hyväksi todettua pakkaustapaa ei katsottu aiheelliseksi muuttaa, vaan hyväksi havaittu puulaatikko tervapaperisisustuksella valittiin meripakkaukseksi. Olosuhteethan olivat aika rankat, sillä laatikot joutuivat laivan kannelle.

1959 keksittiin, miten polyeteenistä voidaan valmistaa muovikalvoa. Tästä mainiosta innovaatiosta huolimatta tervapaperista ei katsottu aiheelliseksi luopua. Hieman myöhemmin kehitettiin ensimmäiset VCI-suojaukset, joka tarjoaa erinomaisen kemiallisen suojan korroosiota vastaan.

Samoihin aikoihin havaittiin, että kuljetuksien käsittely on mukavampaa, jos tavaroita ei lastata laivan kannelle, vaan ne laitetaan ensin merikonttiin ja vasta sitten laivalle. Kontti tarjoaa myös oman mikroilmaston kuljetuksille sekä estää suolaveden pääsyn pakkauksiin.

Näistä innovaatioista huolimatta teollisuudessa käytetään edelleen kattohuopaa ja tervapaperia pakkauksissa ja puhutaan merivientipakkauksista. Syynä tähän mainitaan korroosiosuojaus ja meriveden pärskeet.

Ehkäpä vähitellen voitaisiin siirtyä nykyaikaisiin pakkausratkaisuihin ja jättää tervapaperit rakennustyömaille.