Arkisto aiheelle ‘pakkausmateriaali’

Pahvinen pakkaus kosteissa olosuhteissa

maaliskuu 7, 2010

ISTAn kuukausijulkaisussa on artikkeli HP:n laserprintterien pakkauksista. Siinä on erittäin mielenkiintoista mittausdataa siitä, miten erilaiset pahvilaadut kestävät kosteutta. Yleisesti on tiedossa, että kierrätetty kuitu on olennaisesti heikompaa kosteissa olosuhteissa, kuin ensikuidusta tehty aaltopahvi. Itsekin olen nähtyt ainakin parin valmistajan mittaustuloksia aiheesta, mutta julkisesti saatavilla olevaa tietoa on heikosti tarjolla.

Itse olen noudattanut nyrkkisääntöä, että pahvi menettää lujuuttaan siten, että 25 % on jäljellä, kun kosteus on noussut 50 prosentista 95 prosenttiin.  Neitsellisestä kuidusta tehdyllä pahvilla ei pudotus ole ehkä näin raju, mutta kierrätyskuitupitoisuuden kasvaessa saattaa olla suurempikin. En valitettavasti muista, mistä tämä käsitys minulle on tullut, joten asiaa on vaikea tarkastaa.

Huomattavaa on, että normaaleissa testiolosuhteissa 50 % kosteudessa kierrätyskuitu ei olenanisesti heikennä lujuutta, mutta kun kosteutta on lähes 100 %, on tilanne aivan toinen jo yksittäisenkin puristuksen osalta.

ISTA viewsin helmikuun 2010 numerossa sivulla 27 on testituloksia. Vihreä käyrä kuvaa neitseelisen kuidun käyttäytymistä ja punainen kierrätyskuidun käyttäytymistä. Sininen käyrä kuvaa ilmeisesti kosteutta. Testissä laatikoille on pidetty vakiovoima ja kosteutta on syklattu 50% ja 90% välillä. Mielenkiintoista on huomata, että painuma alussa on aika lailla sama, mutta kun testi etenee, hajoaa kierrätyskuitu merkittävästi aikaisemmin.

Testitulokset osoittavat, että merikuljetuksissa neitseellinen kuitu on pakkauksessa välttämätöntä. Kierrätyskuitu ei tarjoa riittävää pinottavuutta, jos ajatellaan isompia kuljetuspakkauksia, joiden tulee tarjota muun suojan lisäksi pinottavuutta pakkaukselle. Neitseellinen kuitu ei ole erityisen halpaa, mutta kierrätyskuidun tuomat laatuongelmat eivät myöskään ole ilmaisia.

Erityisesti Aasiasta hankittaessa kannattaa pahvin laadun tarkastuksessa pyytää asiantuntijalta apua. Kiinalaiset ovat taitavia tekemään ns. Asia Kraftia, joka todellisuudessa on kierrätyskuitua, mutta näyttää kraftilta.

http://ista.idigitaledition.com/

Pakkaus OSB-levystä

helmikuu 28, 2010

Havuvanerin saatavuus ja hinta Suomessa riippuu olennaisesti Venäjän tuonnista. Tästä on helppo päätellä, että vaihteluita on. Havuvanerille on Suomessakin tulossa vaihtoehdoksi OSB-levy. Se on kolmikerroksinen isohkoista viilunpalasista liimattu levy, jonka pinnoissa viilujen syysuunta on sama ja keskikerroksessa ristikkäinen pintoihin nähden.

OSB-levy on saavuttanut etelä-Euroopassa ja USA:ssa vankan kannatuksen, mutta Suomessa käyttö on edelleen vähäistä, johtuen pääasiassa saatavilla olevasta perinteisestä vanerista. OSB:n etu on, että se ei vaadi niin korkealaatuista raaka-ainetta, kuin perinteinen viiluista tehty vaneri. Lisäksi OSB on ilmeisesti aina liimattu kosteutta kestävällä liimalla toisin kuin havuvaneri. Siinä on molempia versioita liikkeellä.

OSB:n sanotaan olevan yhtä lujaa kuin havuvanerin, mutta tasalaatuisempaa. Käytännön testikokemuksia minulla ei aiheesta vielä ole, mutta veikkaan, että tätä materiaalia alkaa virrata Suomeenkin lähiaikoina. Halpa hinta yhdistettynä kohtuullisiin ominaisuuksiin tapaa olla aika myyvä pakkaus. Olettaisin, että lähes kaikki nyt havuvanerista olevat pakkaukset voitaisiin korvata OSB:stä tehdystä tavarasta.

PuuProffan kuva OSB:stä.

Aaltopahvi kuljetuspakkauksessa

helmikuu 7, 2010

Perinteinen tapa pakata yli 50 kg tuotteet kuljetusta varten on laittaa ne vanerilaatikkoon. Vaneri tarjoaa hyvän pinottavuuden, suojaa iskuja vastaan , sen saatavuus on hyvä ja se kestää kosteutta. Näistä hyvistä ominaisuuksista johtuen vaneri on yleisesti käytössä ja ihmiset ovat tottuneet siihen.

Yrityksissä on mahdollisesti tehty kokeita pahvipakkauksilla. On pyydetty myyjältä pakkausvaihtoehtoa vanerille ja halvalla totta kai. Myyjälle tuskin on muistettu mainita, mitä pakkauksen tulee kestää eikä kestävyyttä ole todennettu testein. Näistä syistä johtuen pakkaukset ovat hajonneet kuljetuksessa tai varastoinnissa. On onnistuttu rakentamaan yleinen mielipide, että pahviset kuljetuspakkaukset eivät kestä.

Fakta on, että kaikki pahvitehtaat eivät kykene tekemään esimerkiksi pitkiin merikuljetuksiin soveltuvaa konttipahvia. Kun pinottavuusvaatimus on luokkaa tonni, pitää pahvin rakenteen olla kunnossa. Tulee käyttää märkälujaa liimaa, neitseellisestä kuidusta tehtyjä papereita ja oikeanalaista rakennetta.

Kaksiaaltoista pahvia. www.scaindustrial.com

Esimerkkinä järeisiin kuljetuspakkauksiin soveltuvasta aaltopahvia valmistavasta tehtaasta on SCA:n Tilburgin yksikkö. Se on erikoistunut valmistamaan järeitä kaksi- ja kolmiaaltoisia pahveja ja jalostamaan näitä pakkauksiksi.

Valitsemalla hyvälaatuisista vaihtoehdoista oikea, saadaan pakkaus kestämään siltä vaadittavat kuormat myös kosteissa olosuhteissa. Lisäksi aaltopahvi on kierrätettävissä paremmin kuin puumateriaalit. Pahvi on yleensä myös hinnallisesti kilpailukykyinen vaneriin verrattuna. Eritoten sillon, kun valmistusmäärät ovat suuret.

Kokemukset ReliDes Oy:n ja NSN:n palveluksessa osoittavat, että tuotteen painon liikkuessa alle tonnissa saadaan pahvirakenteilla pinottavuus sellaiseksi, että kuljetuksessa saadaan täyttöaste kunnolliseksi. Näin päästään kustannustehokkaaseen kuljettamiseen.

Mikäli haluat pahvin käyttöön kuljetuspakkaukssa, etkä tunne alaa, kysy asiantuntijoilta. Älä lähde itse harjoittelemaan!

Metyylibromidi

tammikuu 6, 2010

Metyylibromidikaasutus on hyväksytty menetelmäksi käsitellä vientiin menevää puuta ISMP-15-määräyksessä. Se on ollut lämpökäsittelyä suositumpaa monissa maissa, sillä useimmissa maissa ei ole sellaista sahateollisuutta, kuin Suomessa, joten lämpökäsittelykapasiteetista on pulaa.

Metyylibromidi on määritelty Montrealin sopimuksessa kemikaaliksi, jonka käyttöä tulee vähentää, sillä se tuhoaa otsonikerrosta. Toistaiseksi käyttö ei ole kovin paljon vähentynyt, joten Euroopassa on nyt kiristetty suhtautumista puumateriaalin kaasutukseen. Joissakin satamissa on tehty erilaisia takaisinkeräysjärjestelmiä, jotta ilmakehään vapautuvan kaasun määrä vähenisi.

Toistaiseksi lämpökäsittely ei ole täysin korvannut kaasutusta. Jatkossa ei kuitenkaan kannata toimitusketjua rakentaa siten, että vientiin menevät pakkaukset kaasutetaan satamassa, sillä useat maat tähtäävät siihen, että tällainen toiminta lopetetaan. Parempi menetelmä on hankkia puutavaraa, joka on lämpökäsitelty valmiiksi. Tällöin kaasutukselle ei ole toimitusketjussa tarvetta.

Pakkausten homeongelma

joulukuu 28, 2009

Pitkissä konttikuljetuksissa esiintyy puupakkauksissa toisinaan homeongelmaa. Päiväntasaajalla seilatessa konttiin kondensoituu vettä ja kontti lämpenee tropiikin hellettä vastaaviin lukemiin.

Suomesta hankituissa puupakkauksissa ongelma ei ole niin merkittävä kuin etelä-Euroopasta tai Kiinasta hankituissa pakkauksissa. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että suomalainen sahatavara on uunikuivattua. Samassa yhteydessä saadaan ISPM-15 kelpoista puuta, joten muita käsittelyjä ei enää tarvita. Muualla uunikuivaus ei ole saavuttanut yhtä suurta suosiota, vaan pakkausten puutavaraa on kuivattu satunnainen ajanjakso pihalla pinossa.

Jos kuivaus on jäänyt vajavaiseksi, ydinpuu jää kosteaksi. ISPM-15:sta mukaan puu pitää joko lämpökäsitellä tai kaasuttaa. Kun lämpökäsittely tehdään puulle, joka ei ole läpikuivaa, se työntää vettä pintaan ja pintakin kostuu. Kun tällainen materiaali viedään kosteaan ja lämpimään konttiin, on homeenmuodostuminen merkittävästi suurempi ongelma, kuin puussa, joka on läpikuivaa joutuessaan kosteuden kanssa tekemisiin.

Ongelmana on, että kaikkialta ei saa puuta, joka olisi kunnolla kuivattu. Näissä tapauksissa jää vaihtoehdoksi pakkausmateriaalin vaihto, puun käsittely homeensuoja-aineella tai kontin kuivaaminen kuiva-aineella. Kontti tosin tarvitsee valtavan määrän kuiva-ainetta, jotta sen sisäilma saataisiin tarpeeksi kuivaksi.

Kuiva-aineet

joulukuu 7, 2009

Olen usein hämmästellyt vaatekauppojen tapaa käyttää silica gel-pussukoita. Jos ostaa vaikkapa Kiinassa tehdyn laukun, sieltä sisältä löytyy aivan mikrokokoinen kuiva-ainepussi. Oletettavasti muuta kosteussuojaa ei ole. Kuiva-aine taitaa saturoitua jo ennen kuin laiva on kadonnut Shanghain sataman näköpiiristä.

Kuiva-aine itsessään ei missään tapauksessa suojaa kosteudelta, vaan vain kuivaa mahdollisuuksiensa mukaan ympäristöä. Kuiva-aineen lisäksi täytyy estää veden pääsy tuotteeseen. Tämä voidaan tehdä barrierkalvoilla. Jos käytetään ohutta muovia tai ei mitään, vetää kuiva-aine itsensä täyteen vettä ja pitää huolen, että kosteus on ja pysyy. Se kuivuu erittäin hitaasti.

Arvatenkin joku on jo ehdottanut, että pienistä pussukoista luovutaan, mutta ehdotus on kaatunut myrskyisään vastustukseen. Eihän ne tuotteet voi ilman gramman kuiva-ainetta selvitä, kun sitä on aina käytetty.

Kustannussäästöjä syntyy, kun käyttää kuiva-aineita vain tarpeeseen. Ja silloinkin kannattaa käyttää bentoniittisavea silica gelin sijaan. Se on vihreämpi vaihtoehto.

Poppelivanerin lujuus

marraskuu 12, 2009

Edellisessä jutussa keskityin lähinnä vanerin liimaan. Poppelivanerissa on ongelmana myös lujuus. Poppeli on lehtipuu, jonka kasvunopeus on merkittävästi suurempi kuin koivun tai männyn. Tästä johtuen tiheys on myös matalampi:

Poppeli: 400 kg/m^3
Mänty 500 kg/m^3
Koivu 650 kg/m^3

Tiheyden laskiessa myös muut mekaaniset ominaisuudet heikkenevät. Tästä johtuen tiheämmästä puusta valmistetusta vanerista voidaan tehdä ohuempaa vaneria tinkimättä lujuudesta. Käytännössä pakkauksissa ei voi käyttää alle 9 mm poppelia. Paksuuden kasvaessa vanerin sisällä olevat onkalot kasvavat. Tällöin yksittäisen levyn lujuudesta ei ole todellisuudessa mitään varmuutta. 30 mm levykin saattaa olla paikoittain yllättävän heikko.

Kiinalaiset ovat luonteeltaan vähän erilaisia kuin suomalaiset. Poppelistakin saa siis “Best quality, it is birch!”-laatua. Tällöin sisällä on sitä itseään ja pintaan on vedetty noin 0,3 mm koivuviilut. Näyttää hyvältä, mutta tuosta lisäominaisuudesta ei ole pakkauksessa mitään hyötyä. Se ei käytännössä lisää lujuutta.

Pakkaussuunnittelussa ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin mitoittaa reilusti paksuutta poppeliin ja toivoa, että laatu on kohdallaan. Tietysti kalliimpien materiaalien käyttö on turvallisempaa, mutta taloudelliset reunaehdot eivät usein tätä salli.

Poppelivaneri

marraskuu 11, 2009

Aasiassa mäntyvanerin hinta on korkeahko, koska mänty ei ole lämpimien maiden valtapuu. Männyn sijaan erityisesti Kiinassa käyetään paljon poppelivaneria. Sitä päätyy myös Suomeen, kun tuotannossa tarvittavia komponentteja tuodaa Kiinasta.

Kiinalaisessa vanerissa on liimana käytetty fenolihartsia, jossa ei ole säästelty formaldehydiä. Suomesta saatava vaneri täyttää käsittääkseni aina vaatimukset, joita talojen sisustukselle asetetaan. Kiinalainen vaneri ei täytä niitä varmasti koskaan.

Poppelivaneri
Lähde: http://www.welde.at/

Poppelivaneri aiheuttaa merkittäviä sisäilmaongelmia. Jos vaneripakkauksia on runsaasti tiloissa, joissa työskennellään, on työntekijöillä riski sairastua. Ensimmäisenä ei siis kannata tutkia homeita sisäilmasta, vaan mitata formaldehydipitoisuus. Kemikaaliongelma on helpompi korjata kuin homevaurio.

Formaldehydi haihtuu myös pakkauksen sisälle aiheuttaen korroosiota. Tapauksessa, jossa vaneripakkauksessa olevat osat ovat Euroopasta Kiinaan selvinneet ilman korroosiosuojaa, mutta ei toiseen suuntaan, on syytä epäillä vaneripakkauksen aiheuttamaa vauhditusta.

Kiinassakin ollaan herätty tähän ongelmaan, aiheuttaahan se vanerituotannossa terveysriskin ihmisille, samoin kuin käyttäjille. Noin vuosi sitten viranomaiset olivat tekemässä uusia pakkausvaatimuksia, joista yksi oli formaldehydin täyskielto pakkauksissa. Tämä on toistaiseksi jäässä, mikä on onnekasta. Kiinalaisten määräyksen mukaan suomalainen märkäluja vaneri olisi kielletty, sillä fenolihartseissa on aina jonkin verran formaldehydiä. Jos täyskielto tulee, on kiinalainen vaneri liiman vaihdon jälkeen todennäköisesti täysin kelvotonta kuljetuspakkauksiin.