Arkisto kategorialle ‘pakkausmateriaali’

Vanhemmat artikkelit

Pahviset kuormalavat

toukokuu 27, 2012

Ikea on ottanut pahviset kuormalavat laajamittaiseen käyttöön. Muutosta perustellaan kuljetuksen tilankäytöllä ja ympäristösyillä. Olettaisin ensisijaisen näkökohdan olleen nimenomaan taloudellinen. Ikean mukaan he säästävät 50000 rekkakuljetusta vuodessa. Säästö muodostuu kuormien paremmasta täyttöasteesta ja lavojen paluukuljetuksista.

Ikean toiminta on esimerkillistä tässäkin tapauksessa. Hehän ovat yleisesti ottaen paneutuneet poikkeuksellisen paljon pakkauksiin. Pahvilavojen toimivuudesta on käyty paljon keskusteluja ja itsekin olen sillä kannalla, että lavojen vauriomäärä kasvaa aluksi, kun pahviset lavat otetaan käyttöön. Varsin pian kuormankäsittelijät tottuvat uusien lavojen ominaisuuksiin ja tilanne palautuu normaaliksi.

Pahvilavoja on ollut käytössä jo pitkään, mutta ne eivät vieläkään ole kunnolla yleistyneet juuri vaurioiden vuoksi. Käytännön kokemus on osoittanut, että kuljetusputken tulee tottua käsittelemään pahvilavoja, jotta ne toimisivat tyydyttävällä tasolla. Mikäli putki on hyvin hallinnassa, oikeat käsittelytavat saadaan opetettua. Jos tavarat lähtevät satunnaisiin paikkoihin ympäri maailman, ollaan vielä oppimiskäyrän alkupäässä.

Pahvisten kuormalavojen edut ovat merkittäviä verrattuna puulavoihin:

  • Kevyempi paino tuo säästöjä erityisesti lentorahdissa.
  • Pienempi tilavuus kasvattaa hyötykuormaa.
  • Kierrätettävyys on selvästi parempi poislukien uudelleenkäytettävät lavat.
  • Usein hintakin on huokeampi.

Lavojen käyttöönotossa tulee varmasti vastarintaa. Käyttöönotto kannattaakin aloittaa sellaisista tuotteista, jotka liikkuvat tutussa kuljetusketjussa. Näin ketjua voidaan ohjeistaa ja tiedottaa. Siitä voidaan vähitellen käyttöönottoa laajentaa. Toivottavasti vuosien päästä lastinkäsittelyn periferiassakin, USA:ssa, osataan siirtää kuormia raahaamatta niitä pitkin lattiaa.

Aiheesta on lisätietoa Corrugated of course-blogissa

Kartongista valmistettu kuormalava. www.eltetetpm.com

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Jätä kommentti »

VCI-suojauksen toimintalämpötila

toukokuu 17, 2012

Aiemmassa jutussani VCI:n virheellisistä käyttötavoista keskityin tilanteeseen, jossa kemikaalin toimintaa häiritään muilla aineilla. Toinen mahdollinen ongelma on toimintalämpötila. VCI-pussin toiminta perustuu siihen, että siitä haihtuu ainetta, joka muodostaa suojaavan atmosfäärin. Kovin viileässä ei atmosfääriä muodostu.

Normaali ongelmatapaus Suomessa on tilanne, jossa tuote pakataan VCI-pussiin ja siirretään välittömästi ulos odottamaan toimitusta. Talvisaikaan pakkauksen lämpötila putoaa nopeasti, eikä suojaavaa tilaa ehdi syntyä. Korroosioilmiöitä tapahtuu aina, kun vesi ei ole jäässä. Näin ollen lämpötila-alue 0°C-10°C on hankalin. Tämä on aika tavallinen ulkolämpötila näillä leveysasteilla.

Pakkauksen lämpötilan pitää olla mieluummin yli kymmenen astetta, jotta pussista irtoaisi VCI-ainetta. Joillakin valmistajilla on pohjoisen olosuhteisiin paremmin sopivia versioita, jotka toimivat jossain määrin matalammillakin lämpötiloilla. Näilläkään ei kuitenkaan suositella kylmävarastointia heti pakkaamisen jälkeen, vaan pakkauksen pitäisi olla lämpimässä useita tunteja, jopa vuorokausi.

Olennaista on huomata, että kaikki tuotteet eivät ole identtisiä. Jotkut toimivat toisia paremmin kylmissä olosuhteissa. Materiaalia valittaessa ei hinta ole ainoa parametri. Valitettavasti on niin, että valmistajat eivät kovin selvästi kerro datalehdellä, millaiset toimintaparametrit tuotteessa on, vaan ne täytyy käyttäjän kaivaa jostain esiin.

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Jätä kommentti »

VCI:n ja pahvin yhteensopivuus

huhtikuu 29, 2012

VCI-aineet ovat erinomaisia korroosiosuojauksessa, kun niitä käytetään oikein. Väärin käytettynä ne ovat turhaa rahanmenoa. Yleisin tapa pakkauksissa on käyttää pussia tai tasokalvoa, johon VCI-aine on lisätty. Kalvosta haihtuu kemikaalia pussin sisälle muodostaen sisällä oleville metallipinnoille suojakerroksen. Kerros estää korroosiovirran kulkemisen ja näin estyy myös korroosion esiintyminen.

Jokaisella valmistajalla on omat reseptinsä, eivätkä eri valmistajien kemikaalit ole yhteensopivia. Tämä on yleisesti tiedossa, eikä eri valmistajien pusseja ja muita tuotteita yleensä sekoitella. Yleinen virhe on pahvin käyttäminen mekaanisena suojana VCI-pussin sisällä. Esimerkkinä tällaisesta pakkaustavasta ovat metallisten komponenttien ryhmäpakkaukset. Koko satsin ympärille viritellään muovipussi ja osat laitetaan pussin sisään kerroksittain. Kerrosten väliin sijoitetaan pahviarkki.

Pahvi aiheuttaa kahdenlaista ongelmaa. Pahvi estää VCI-aineen tunkeutumisen suojattaville pinnoille. Vesi sinne kyllä ajan mittaan pahvista huolimatta pääsee. Toinen ongelma ovat pahvin aiheuttamat muutokset kemiallisessa ympäristössä. VCI-aine on suunniteltu toimimaan itsenäisesti. Pahvi kuitenkin muuttaa ilmastoa, sillä siitä irtoaa aineita, jotka muuttavat ilman happamuutta. Näin ollen pahvi VCI-pussin sisällä saattaa jopa kiihdyttää korroosiota.

Mikäli pahvia ei saada suljettua pakkauksen ulkopuolelle, voidaan pahvi käsitellä korroosiosuojakemikaalilla. VCI-pahvia valittaessa tulee muistaa, että kemikaalin tulee olla samanlainen kuin mahdollisesti käytettävän pussin kemikaali. Muutoin syntyy cocktail, jonka toimintaa ei pysty ennustamaan.  Parhaassa tapauksessa se saattaa toimia hyvinkin, mutta luultavasti lopputuloksena ovat kiihtyneet korroosioilmiöt.

Avainsanat:,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Jätä kommentti »

Aaltopahvin hinnanmuodostus

huhtikuu 15, 2012

“Budjetti on tiukka. Voisiko pahvin vaihtaa ohuempaan?” Tällainen kysymys on vakiotavaraa asiakkaan suunnalta, kun teemme suunnittelua aaltopahvipakkauksille. Jos alkuperäinen rakenne käytti kaksiaaltoista pahvia, voi hintaa pudottaa vaihtamalla yksiaaltoiseen, jolloin materiaali ohenee ja hinta pienenee.

Yksiaaltoisten kohdalla asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Yksiaaltoinen aaltopahvi muodostuu kolmesta paperista: Kahdesta pintalainerista ja yhdestä aallotuskartongista. Ymmärrettävästi paksuudella ei ole pintalainereiden käyttöön vaikutusta, mutta aallotuskartongin käyttöön vaikuttaa aaltoprofiili jonkin verran. Take up factor kuvaa, kuinka paljon aallotuskartonkia kuluu suhteessa arkin pituuteen.

Kertoimet ovat suunnilleen seuraavat:

E-aalto 1,26
B-aalto 1,31
C-aalto 1,43

Näissä on jonkin verran vaihtelua riippuen valmistajan tarkasta profiilista.

Nimellispaksuudet ovat vastaavasti suunnilleen seuraavat:

E-aalto 1,6 mm
B-aalto 3,2 mm
C-aalto 4 mm

Ajatellaan tilannetta, jossa B-aalto vaihdetaan E-aaltoon kustannusten pienentämiseksi. Metrin arkki B-aaltoa vie paperia 3,31 metriä, kun E-aalto saadaan tehtyä 3,26 metrin materiaalikulutuksella. Ero on noin 1,5 %. Pieni ero johtuu siitä, että ohuemmassa aaltopahvissa on enemmän aaltoja metrillä. E-aallossa on 295 aaltoa, kun B:ssä on vain 154.

Pienestä materiaalimäärän erosta johtuen hintaan vaikuttaa aaltoprofiilia enemmän materiaalin laatu ja valmistajan tuotantomäärät. Määrittämällä raaka-ainevaatimukset väljästi, pystyy valmistaja valitsemaan edulliset raaka-aineet tai sellaisen laadun, jota suuren tuotantomäärän myötä saadaan edullisesti.

Aaltopahvin aaltoluokat.
Kuva: Wikimedia Commons by Chris73

Avainsanat:,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Jätä kommentti »

EUPS: Apua kaivataan

tammikuu 25, 2012

Nyt kaipaan apuanne, arvon lukijat! BFSV on syystä tai toisesta poistanut sivuiltaan EUPS-standardin, enkä ole löytänyt viitteitä siitä, että se olisi siirretty muualle. Onkohan niin, että standardi on poistettu ylläpidosta ja käytöstä?

Mikäli jollakin on tietoa asiasta, voisiko hän ystävällisesti kertoa kommenttikentän avulla kaikille. Toinen vaihtoehto on ottaa minuun suoraan yhteyttä. Yhteystietoni ovat täällä: http://www.rdvelho.com/fi/yhteystiedot/vantaa

Avainsanat:
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 1 kommentti »

Syklisen kosteuden vaikutus pahviin

joulukuu 25, 2011

On tunnettua, että pahvin lujuus heikkenee kosteuden kasvaessa. Käytännössä tämä esiintyy pinottujen pahvipakkausten virumisena: Pino painuu hitaasti alaspäin. Aiemmin viittasin tutkimukseen, jossa todettiin tutkitun pahvin lujuudesta olevan jäljellä 25 %, kun kosteutta nostettiin 50 %:sta 90 %:iin

Suhteellisen kosteuden lisäksi virumiseen vaikuttaa aivan olennaisesti kosteuden vaihtelu. Kosteuden syklaaminen nopeuttaa virumista ja aiheuttaa jopa suuremman rasituksen pahville kuin pelkkä tasainen korkea kosteus.

Syklinen kosteus saattaakin olla merkittävin yksittäinen pahvipakkausten pinojen romahtamisen aiheuttaja. Merikonteissahan suhteellinen kosteus vaihtelee vuorokauden aikojen mukaan. Yöllä kontin sisälämpötila laskee, jolloin suhteellinen kosteus nousee. Päivällä taas aurinko lämmittää konttia, jolloin suhteellinen kosteus laskee. Vesimäärä kontin sisällä ei juurikaan vaihtele vuorokauden aikojen mukaan, joten suhteellinen kosteus vaihtelee runsaasti.

Voidaankin sanoa, että kaikki etelän merillä seilaavat pakkaukset joutuvat syklisen kosteuden kanssa tekemisiin. Pakkauksille tehtävät testit eivät simuloi tällasista tilannetta suoraan. Onkin riski, että pakkaus pääsee testeistä läpi, mutta ei kestäkään kuljetuksen aikana pinonnan aiheuttamaa kuormaa.

On huono lähtökohta testata pahvisten pakkausten pinottavuus vain 50 % kosteudessa. Mikäli näin tehdään, pitää varmuuskertoimen olla kohdallaan, mutta tämäkään ei riitä. Varmuuskerrointa tärkeämpää on käyttää pakkauksessa tarpeeksi laadukkaita raaka-aineita. Mikäli tässä lipsutaan, ei voida olettaa pakkauksen saavuttavan riittävää lujuutta korkean kosteusrasituksen alaisena.

Kuvaaja esittää pakkauksesta mitattua lämpötilan vaihtelua vuorokauden vaiheen muuttuessa. Suhteellinen kosteus käyttäytyy käänteisesti lämpötilaan nähden.

 

Avainsanat:, , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Jätä kommentti »

Irtotäyte pakkauksen tyhjän tilan täyttäjänä

joulukuu 10, 2011

Tilasin Englannista tavaraa. Sain laatikon, joka oli kohtuuttoman iso suhteessa tilattuihin välineisiin. Innoissani raapaisin laatikon auki ja totesin, että sehän on täynnä EPS-täytettä. Ilmiselvästi kauppias ei ollut tutustunut täytteitä koskevaan kirjoitukseeni.

Kaapaistuani sisältöä oli tuloksena kasa täytettä lattialla ja pieni pilkistävä nurkka minimaalisesta kartonkirasiasta. Tiesin, että laatikossa on yhdeksän pientä rasiaa. Siinä sitten pohdiskelin, pitääkö koko sisältö kaataa olohuoneen lattialle, jotta loputkin löytyvät. Tyydyin kuitenkin kaivelemaan sisältöä ja lopulta onnistuin onkimaan kaikki tilaamani osat esiin.

Ehdottaisin postimyyntiä harjoittaville firmoille seuraavaa pakkaustapaa:

  • Tuotteet pakataan sopivan kokoiseen laatikkoon.
  • Pienet osat laitetaan salpapussiin tai kuplamuovipussiin omaksi ryhmäkseen.
  • Tyhjä tila täytetään paperitäytteellä tai ilmakuplakalvolla.
  • Toimituslista laitetaan päällimmäiseksi, jotta asiakas näkee, mitä pakkauksessa on.

Vaikka joku lähettäisikin kauppaan irtotäytettä, ei siitä pidä asiakasta rangaista lähettämällä roskat eteenpäin.

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 2 Kommenttia »

Sienipakkaus

lokakuu 9, 2011

DuPontin pakkauskilpailun tämän vuoden eräs palkittu innovaatio on sienirihmastosta kasvatettu sisäosa. Aiemmissa jutuissa olen kertonut erilaisista uusista sisäosamateriaaleista, kuten pulpista ja biohajoavasta EPS:stä. Sienirihmastopakkauksella tavoitellaan myös erinomaista kierrätettävyyttä, eikä vain mielikuvaa siitä. Materiaaleissa tuntuu olevan tärkeämpää, että ihmiset mieltävät ne ympäristöystävällisiksi, kuin se, että ne todella sitä ovat. Sienipakkaus voidaan kompostoida kuluttajan omassa pihakompostorissa. Osa biohajoavista materiaaleista vaatii vähän järeämmän prosessin, jotta hajoaminen kunnolla tapahtuisi.

Sienipakkaus on ainakin valmistajan mukaan tuotannossa vähemmän energiaa kuluttavaa kuin biohajoavat muovit. Tämä onkin helppo uskoa, sillä prosessi ei vaadi kovin korkeaa lämpöä. Perusmateriaalina käytetään viljan kuoria tai muuta vastaavaa ylijäämämateriaalia, jotka laitetaan sienirihmaston kanssa muottiin. Olosuhteiden ollessa sopivat, sieni alkaa kasvaa muotissa ja täyttää tyhjän tilan ja sitoo pohjamateriaalin kasaan. Kun muotti viikon kuluttua kuumennetaan ja avataa, on sisäosa valmis. Lopun kuumennus takaa, että kasvu loppuu.

Valmistustekniikkana kasvattaminen aiheuttaa haasteita nykypäivän ostotoimintatavoilla. Prosessia on nimittäin jokseenkin vaikea nopeuttaa. Mikäli tilaukset on tehty myöhässä, ei ostaja saa materiaalia seuraavana päivänä vaikka kuinka haluaisi. Ei se sieni käskemällä nopeammin kasva.

EcoCradle kulmapala, www.mushroompackaging.com

 

Avainsanat:, , ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Jätä kommentti »

EUPS pahvispeksinä

syyskuu 25, 2011

Olemme ahkerasti käyttäneet EUPS-standardia pahvien laatumääreenä. Ajatuksena yhtenäiset vaatimukset on nerokas ajatus. Aiemmin kirjoittelin siitä, että EUPSia ollaan ilmeisesti laajentamassa järeisiin pahveihin, joskin työ kestänee vuosia. Näissä toivottavasti yritetään huomioida myös kosteudenkesto jollain tavalla, jotta kierrätyskuitu ja neitseellinen eivät olisi samassa kategoriassa.

Hiljattain olemme törmänneet tilanteeseen, että olemme tehneet pakkauksia mainiosta suomalaisesta miniaallosta. Näissähän ECT on luokkaa 5-6 kN/m. Pinottavuus olisi hyvä mitoittaa niin, että ECT saadaan hyödynnettyä. Jos käytetään EUPSia, joudutaan määrittämään Board 20, jossa ECT-arvoksi riittää 4,5 kN/m. Board 30 ylöspäin mentäessä vaaditaan paksumpi aalto, jotta taivutusjäykkyysvaatimus saavutetaan.

Vastaavaa ongelmakentää esiintyy myös B- ja C-aalloilla. Hyvillä raaka-aineilla saadaan roimasti enemmän pinottavuutta kuin mitä EUPSin ECT antaa ymmärtää. Toisaalta taas taivutusjäykkyys paranee kunnolla vain muuttamalla aaltoprofiilia, joten luokissa ei voi mennä ylöspäin.

EUPS-luokittelun lähtökohtana ovat olleet eri valmistajien tyypilliset aaltopahvit. Eurooppassa tehdään erittäin paljon pahvia kierrätetystä raaka-aineesta. Tällöin mekaaniset ominaisuudet jäävät jälkeen ensikuidusta tehtyihin pahveihin nähden.

Huippulaatuisten materiaalien määrittelyssä EUPSin sijaan joutuu käyttämään muita parametrejä. ECT on hyvä, joskin sitä voi tietyillä menettelyillä kasvattaa ilman, että pahvi todellisuudessa juurikaan paranee. Paras menettely lienee laatikon puristuslujuuden määrittely.

Avainsanat:,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Jätä kommentti »

Biofoam

elokuu 14, 2011

EPS on pakkausmateriaalina hieman poissa muodista. Sitä pidetään ympäristön kannalta heikkona vaihtoehtona, joskin tämä on osittain väärä uskomus kuten aiemmassa kirjoituksessa käy ilmi. Hollannissa on tehty hieman tuotekehitystä ja pyöräytetty EPS:ää vastaava biohajoava materiaali. Se toimii samalla tavoin kuin EPS, eli se paisutetaan helmistä ja muotitetaan. Lisää tietoa saa Biofoamin sivuilta.

Tavoitteena on luultavasti ollut tehdä ympäristöystävällisempi materiaali rakennusteollisuuden tarpeisiin, mutta yhtä lailla sitä voidaan käyttää pakkausmateriaalina. Biohajoavat materiaalit mielletään ympäristöystävällisiksi, sillä niistä ei jää luontoon jätettä. Se, säästyykö luonnonvaroja verrattuna vaikkapa polttoprosessissa kierrätettyyn muoviin, on vähän kyseenalaista. Ainakaan itse en löytänyt tutkimustulosta tästä.

Mekaanisesti materiaali näyttää speksien mukaan vastaavan EPS:ää. Näin ollen siitä saa näppärästi tehtyä vaimentimia siihen kategoriaan, mihin perinteiset styroksivaimentimet sopivat. Paras alue on kevyehköt, alle 25 kg tuotteet, joille ei vaadita useiden pudotusten kestoa. Kun kyyti kovenee ja paino kasvaa, nousee joustavampien materiaalien edut esiin.

Käsittääkseni suomalaisilta valmistajilta ei vielä Biofoam-materiaalia saa, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa tämäkin lisätään valikoimiin. Mikäli hinta pysyy kohtuullisena, saadaan yksi todellinen vaihtoehto lisää vaimenninvalintaan.

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 1 kommentti »

Vanhemmat artikkelit
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.