Kustannussäästöt ovat tämänkin päivän muoti-ilmiö. Kaikkia aloja yhteisesti tarkasteltaessa työn tuottavuuden kautta saavutetaan vuodessa noin kahden prosentin kehitys. Tämä ei kvartaalissa ole kovin paljon, joten se ei tyydytä kustannustietoista valmistajaa.
Pakkauksissakin oston tehtävänä on painaa hinta mahdollisimman alas. Pelkkään hinnan alentamiseen pyrkivä keskustelu ei ole tehokkain tapa pienentää pakkausten hintaa. Huomattavasti parempaan lopputulokseen päästään, kun pakkausten vaatimukset otetaan samaan keskuteluun mukaan.
Rakenteesta kustannussäästöjä haettaessa tulee ymmärtää koko toimintaympäristö, johon pakkauksella vaikutetaan. Pakkauksen hinnan alennus saattaa johtaa kasvaneeseen pakkausaikaan, heikentyneeseen logistiikan täyttöasteeseen tai kuljetusvaurioihin. Näiden teemojen punnitseminen on pakkaussuunnittelijan tärkein tehtävä säästöhankkeissa. Voimavarat kannattaa keskittää tuottavaan työhön. Säästäminen kustannuksista välittämättä ei tee toivottua vaikutusta tilinpäätökseen.
Kun pakkausten laatuvaatimuksia päästään muuttamaan, voidaan raaka-aineita vaihtaa halvempiin. Tällöin päästään kunnollisiin säästöihin. Aina ei ole järkevää käyttää kalleinta laatua. Vaihtamalla vaikkapa koivuvanerin havuun, täyskanttisen laudan vajaakanttiseen tai kraftlinerin testlineriksi saadaan pakkausten ostohintaa merkittävästi laskettua.
Suunnittelijalla on merkittävästi paremmat mahdollisuudet vaikuttaa hintaan kuin ostajalla. Suunnittelun ja testauksen kautta tehdyt kustannussäästöt ovat toki hitaampia kuin neuvottelemalla saavutetut säästöt. Rakennemuutosten kautta parannettu kustannusrakenne on huomattavasti vankemmalla pohjalla kuin tinkaamalla tehty.
Pakkausvalmistajilla on kokemukseni mukaan hyvä osaaminen pakkausten hintaan vaikuttavissa säästömahdollisuuksissa. Ostajan vastuulle jää arvioida, tuoko materiaalisäästö hyötyjä kokonaisuudessa. Useimmiten ostajalla ei ole riittävästi asiantuntemusta, joten keskusteluissa kannattaa pitää mukana myös pakkauksiin perehtynyt tekninen asiantuntija.
