Archive for huhtikuu 2012

VCI:n ja pahvin yhteensopivuus

29.4.2012

VCI-aineet ovat erinomaisia korroosiosuojauksessa, kun niitä käytetään oikein. Väärin käytettynä ne ovat turhaa rahanmenoa. Yleisin tapa pakkauksissa on käyttää pussia tai tasokalvoa, johon VCI-aine on lisätty. Kalvosta haihtuu kemikaalia pussin sisälle muodostaen sisällä oleville metallipinnoille suojakerroksen. Kerros estää korroosiovirran kulkemisen ja näin estyy myös korroosion esiintyminen.

Jokaisella valmistajalla on omat reseptinsä, eivätkä eri valmistajien kemikaalit ole yhteensopivia. Tämä on yleisesti tiedossa, eikä eri valmistajien pusseja ja muita tuotteita yleensä sekoitella. Yleinen virhe on pahvin käyttäminen mekaanisena suojana VCI-pussin sisällä. Esimerkkinä tällaisesta pakkaustavasta ovat metallisten komponenttien ryhmäpakkaukset. Koko satsin ympärille viritellään muovipussi ja osat laitetaan pussin sisään kerroksittain. Kerrosten väliin sijoitetaan pahviarkki.

Pahvi aiheuttaa kahdenlaista ongelmaa. Pahvi estää VCI-aineen tunkeutumisen suojattaville pinnoille. Vesi sinne kyllä ajan mittaan pahvista huolimatta pääsee. Toinen ongelma ovat pahvin aiheuttamat muutokset kemiallisessa ympäristössä. VCI-aine on suunniteltu toimimaan itsenäisesti. Pahvi kuitenkin muuttaa ilmastoa, sillä siitä irtoaa aineita, jotka muuttavat ilman happamuutta. Näin ollen pahvi VCI-pussin sisällä saattaa jopa kiihdyttää korroosiota.

Mikäli pahvia ei saada suljettua pakkauksen ulkopuolelle, voidaan pahvi käsitellä korroosiosuojakemikaalilla. VCI-pahvia valittaessa tulee muistaa, että kemikaalin tulee olla samanlainen kuin mahdollisesti käytettävän pussin kemikaali. Muutoin syntyy cocktail, jonka toimintaa ei pysty ennustamaan.  Parhaassa tapauksessa se saattaa toimia hyvinkin, mutta luultavasti lopputuloksena ovat kiihtyneet korroosioilmiöt.

Avainsanat:,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | 1 Comment »

Fail

22.4.2012

RD Velhon iskuryhmä jalkautui viikolla pakkaamaan tavaraa. Materiaalina oli tehtaalta löytyneet EUR-lavat ja lavakaulukset. Suurta hilpeyttä herätti, kun havaitsimme, että yhdessä kauluksessa leima oli lyöty oksanreiän kohdalle ja reiässä oli paksu kerros kaarnaa.

Harmittavasti napsahti leima juuri oksan reikään.

Varsinaisesti tässä ei ole mennyt muuta pieleen kuin leiman laatu. Se ei ole riittävä, sillä alla on reikä. Kaarnaa on sen verran vähän, että ISPM-15 standardi sen sallii. Rajanahan on korkeintaan 3 cm leveä kaista tai yli 3 cm leveä, mutta alle 50 cm^2 alue. Oksan reikä jää reilusti tämän alle.

Avainsanat:,
Kategoria(t): Merkinnät | Leave a Comment »

Aaltopahvin hinnanmuodostus

15.4.2012

”Budjetti on tiukka. Voisiko pahvin vaihtaa ohuempaan?” Tällainen kysymys on vakiotavaraa asiakkaan suunnalta, kun teemme suunnittelua aaltopahvipakkauksille. Jos alkuperäinen rakenne käytti kaksiaaltoista pahvia, voi hintaa pudottaa vaihtamalla yksiaaltoiseen, jolloin materiaali ohenee ja hinta pienenee.

Yksiaaltoisten kohdalla asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Yksiaaltoinen aaltopahvi muodostuu kolmesta paperista: Kahdesta pintalainerista ja yhdestä aallotuskartongista. Ymmärrettävästi paksuudella ei ole pintalainereiden käyttöön vaikutusta, mutta aallotuskartongin käyttöön vaikuttaa aaltoprofiili jonkin verran. Take up factor kuvaa, kuinka paljon aallotuskartonkia kuluu suhteessa arkin pituuteen.

Kertoimet ovat suunnilleen seuraavat:

E-aalto 1,26
B-aalto 1,31
C-aalto 1,43

Näissä on jonkin verran vaihtelua riippuen valmistajan tarkasta profiilista.

Nimellispaksuudet ovat vastaavasti suunnilleen seuraavat:

E-aalto 1,6 mm
B-aalto 3,2 mm
C-aalto 4 mm

Ajatellaan tilannetta, jossa B-aalto vaihdetaan E-aaltoon kustannusten pienentämiseksi. Metrin arkki B-aaltoa vie paperia 3,31 metriä, kun E-aalto saadaan tehtyä 3,26 metrin materiaalikulutuksella. Ero on noin 1,5 %. Pieni ero johtuu siitä, että ohuemmassa aaltopahvissa on enemmän aaltoja metrillä. E-aallossa on 295 aaltoa, kun B:ssä on vain 154.

Pienestä materiaalimäärän erosta johtuen hintaan vaikuttaa aaltoprofiilia enemmän materiaalin laatu ja valmistajan tuotantomäärät. Määrittämällä raaka-ainevaatimukset väljästi, pystyy valmistaja valitsemaan edulliset raaka-aineet tai sellaisen laadun, jota suuren tuotantomäärän myötä saadaan edullisesti.

Aaltopahvin aaltoluokat.
Kuva: Wikimedia Commons by Chris73

Avainsanat:,
Kategoria(t): pakkausmateriaali | Leave a Comment »

Tuotantoerän vaikutus hintaan

9.4.2012

Pakkaussuunnittelussa on tärkeää tietää arvio siitä, kuinka paljon pakkauksia vuositasolla tarvitaan. Tietoa hyödynnetään ohjaavana tekijänä valmistustavan ja osien määrän valinnassa.

Pakkausteollisuus, erityisesti pahvipuoli, on suuntautunut massatuotantoon. Tuotantolinjalta tulee tunnissa jopa 20000 pakkausta. Elektroniikka- ja konepajateollisuudessa volyymit harvoin yltävät elintarviketeollisuuden tasolle. On aivan tavallista, että jotain tuotetta tehdään 500 kpl vuodessa.

Pakkauksen hintaan vaikuttaa tuotantomenetelmä ja erityisesti asetusaika. Asetusaika lienee tyypillisesti noin 15 minuuttia. Jos tehdään koko vuoden tarve kerralla, eli 500 pakkausta, on asetusaika ja tuotantoaika yhteensä 17 minuuttia, eli ajoaika jää vain kahteen minuuttiin. On varsin ymmärrettävää, että kasvattamalla tilauserää saadaan yksikkökohtaista hintaa pudotettua reilusti.

Pakkaussuunnittelun näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että pienivolyymisilla tuotteilla pyritään käyttämään mahdollisimman vähän räätälöityjä osia.

Pakkausvalmistajan tuotantovälineet vaikuttavat myös järkevään tilauserään. Isolla aaltopahvitehtaalla saattaa mennä painolaattaa kohdistettaessa pienen tilauserän verran materiaalia hylkyyn. Muutaman kymmenen pahviosan erään pienempi arkkijalostaja onkin sopivampi valmistaja. Tieto potentiaalisesta valmistajasta on myös suunnittelun kannalta tärkeää, jotta voidaan ohjata tuotos sellaiseksi, että kyseisen valmistajan koneilla voidaan osa valmistaa.

Vuosimäärän ollessa yli sadantuhannen ei tuotannon asetusajalla ole juurikaan merkitystä. Tällöin pakkaussuunnittelussa voidaan keskittyä optimoimaan osan valmistettavuutta halutulle tuotantomenetelmälle sekä myös miettimään onko pakattavuuden kannalta järkevämpi käyttää yhtä vai useampaa osaa. Osien määrän lisääntyessä ei suurilla määrillä hinta automaattisesti kasva reilusti, sillä tuotantoerän kasvaessa materiaalikustannuksen määrä on suuremmassa roolissa.

Tällaisella laitteella voidaan tehdä vähän pienempiäkin eriä. Lähde:www.sweetpak.com

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

IAPRI Symposium 2013

1.4.2012

VTT isännöi kesäkuussa 2013 IAPRIN konferenssia. Jos on aikomuksena osallistua vain yleisön roolissa, ei vielä tarvitse hätäillä. Jos aikeena sen sijaan on esitellä omia tutkimustuloksiaan, kohta pitäisi tietää aihe. Julkaisuun pyrkivien papereiden abstraktien toimitusaika alkaa kesäkuussa ja päättyy lokakuussa.

IAPRI on pakkaustutkimukseen keskittyneiden yritysten ja laitosten yhdistys, joka järjestää pakkaustutkimukseen liittyviä aktiviteetteja. IAPRIn vuosittainen symposium on vajaan viikon mittainen tapahtumia, jossa esitellään pakkausalan uusinta tietoa. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään USA:ssa.

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): tapahtumat | Leave a Comment »