Archive for helmikuu 2011

Testit kylmässä

27.2.2011

Pakkauksien vaatimusmäärittely sisältää useimmiten kontrolloimattoman kuljetuslämpötilan. Testimielessä tämä tarkoittaa -40/+70°C testiarvoja. Testisarjassa on myös aina määritelty jonkilaiset pudotusvaatimukset.

Pudotukset esiintyvät tyypillisesti kuljetuksen aikana. Standardeissa ei muistini mukaan ole ilmoitettu, missä lämpötilassa pudotukset pitäisi tehdä. Testilabroissa joissa olen käynyt, vallitsee yleensä leppeä noin 20 °C lämpötila. En usko, että vaikkapa VTT tai Innventia tyystin vastoin standardien ohjeita toimii.

Muovikoteloille testit kylmässä olisivat varmasti rankkoja. Vaikkapa polystyreenistä muotitetut kotelot haurastuvat melko rajusti lämpötilan pudotessa reilusti pakkaselle. Jotkin muovilajit, kuten polykarbonaatti, kestävät paremmin, mutta valinta käytettävästä materiaalista tehdään useimmiten muilla perustein, kuin pakkaustestien lähtökohdasta.

Kulunut pakkasjakso olisi tarjonnut oivallisia mahdollisuuksia kylmien olosuhteiden pudotustesteille. Utsjoella aamun tunteina olisi voinut saavuttaa -40°C olosuhteet. Testin merkitys on kuitenkin kyseenalainen, sillä näin kylmissä olosuhteissa ei käsitellä kovinkaan montaa tuoteyksilöä. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tehdä muutamalle pakkausdesignille vertailevat pudotustestit kylmässä ja normaaliolosuhteissa. Testin perusteella voisi arvioida riskitasoa.

Lyijystä tehty pakkaus

19.2.2011

RD Velhon sisäverkon yhdistymisen myötä tuli tarve kutsua mikrotuen henkilöt säätämään bitit poikittain. Kaverit raahasivat mukanaan yhden autokuorman tarvikkeita. Ammatillisen kiinnostuksen vallassa pakkaussuunnittelutiimi ihmetteli servereiden pakkauksia. Muun muassa Dellin propeenivaimennin herätti kiinnostusta.

Erityisesti hämmennystä herätti kuitenkin kiinalaisten kuulokkeiden laatikko. Kiinalaiset olivat painaneet kierrätysmerkkiin kirjaimet PB. Vähän aprikoimme, että liekö laatikko kuitenkin lyijyn sijaan pahvia (CB). Uskaltaako tuota nyt laittaa pahvinkeräykseen?

Eipä tuon pakkauksen merkinnät muutenkaan ole menneet ihan täydellisesti. RoHS-direktiivi ja WEEE-direktiivi koskevat itse tuotetta, joten merkinnät eivät kuulu pakkaukseen. Samoin CE-merkki on tapana laittaa tuotteeseen eikä pakkaukseen, mikäli pakkausta ei käytetä koko tuotteen elinkaaren ajan kiinteästi tuotteen kanssa.

Lyijystä tehdyt pakkaukset liittyvät tyypillisemmin radioaktiivisten materiaalien pakkaaamiseen.

Pakkaussuunnittelun ajoitus

13.2.2011

Tuotekehityksessä pakkaus yleisimmin ajoitetaan valmistumaan samalla hetkellä mekaniikkan kanssa. Tämä on sillä tavoin oikea lähestymistapa, että pakkaus on yhtä lailla keskeinen osa toimituskokonaisuutta kuin mekaniikkakin. Haasteena tässä ajoitusmallissa on se, että valmis mekaniikka on pakkaussuunnittelun lähtötieto.

Ei ole lainkaan harvinaista, että mekaniikka muuttuu  pakkauksen näkökulmasta aivan olennaisesti projektin loppumetreillä. Tyypillisesti esimerkiksi havaitaan, että uusi design ei mene läpi lämpötesteistä. Tämä johtaa siihen, että projekti viivästyy. Jos pakkaussuunnittelu on ollut alkuperäisen aikataulun mukaan liikkeellä, on suunnitelma valmis, kun tulee tieto, että laite muuttui. Päästään takaisin lähes lähtöpisteeseen. Vaatimusmäärittely pysyy samana, mutta muutoin ollaan puhtaalla pöydällä.

Pakkaussuunnittelun näkökulmasta olisikin järkevää viivästää yhden pykälän verran suunnittelua. Kun laite on testivaiheessa, tehdään pakkaussuunnittelua. Kun laiteen design on lyöty lukkoon, voidaan tehdä pakkaustestit ja rakentaa toimituskyvykkyys.

Laitteen ollessa proto- ja pilottivaiheessa, voidaan toimitukset tehdä väliaikaisilla pakkauksilla. On olemassa monia tapoja pakata laitteet siten, että niitä varten ei tarvitse hankkia omilla työkaluilla tehtyjä osia. Tyypillisesti tällöin täyttöaste on heikompi, mutta muutamien kymppien hinnannousu protojen toimituskuluissa ei juuri projektien budjetteja heilauta.

Sopivalla ajoittamisella saadaan pakkausuunnittelulle oikeat lähtötiedot ja hieman lisää aikaa tehdä suunnittelutyö kunnolla.

Dokumentointi

6.2.2011

ISO 9001 siintelee useden tavaraa valmistavien yritysten esitteissä. Lähtökohtana laatujärjestelmässä on se, että toiminnot on dokumentoitu.

Olettamani on, että pakkaamon toimintoja ja pakkauksia ei ole rajattu dokumentointivaatimuksen ulkopuolelle. En tosin tiedä, onko tämä mahdollista, mutta tuskin näin on tehty. Siitä huolimatta tuntumani on, että on enemmänkin harvinaisuus, että kaikista pakkauksista olisi olemassa valmistuspiirustukset ja pakkausohje tai edes toinen näistä. Pakkausohjeet ovat ehkä yleisempiä.

Pakkausvalmistajat yleensä tekevät piirustukset pakkauksista tuotantoaan varten, mutta useimmiten nämä eivät päädy asiakkaan haltuun ja näin osaksi tuotedokumentaatiota. Kattavan dokumentoinnin rakentaminen tyhjästä on iso työ, joten jos lähtötilanne on nolla, kannattanee aloittaa uusien pakkausten dokumentoinnista.

Kun kupongit ovat kunnossa, voi auditoijan surutta viedä tarkastelemaan pakkaamonkin toimintaa.