Archive for tammikuu 2011

Pakkaustestit – nosto

30.1.2011

Jokunen viikko sitten kirjoittelin testeistä, jotka eivät kuulu kaikkiin pakkaustestisarjoihin, mutta jotka on syytä kuitenkin tehdä. Silloin vuorossa oli pinontatesti. Tällä kerralla pureudun nostamiseen.

Suurin osa isompien pakkausten käsittelystä tehdään trukilla, mutta ei ole ollenkaan harvinaista, että lastaus tapahtuu nosturilla nostamalla. Tällöin pakkauksen alle laitetaan pari liinaa ja näiden avustuksella lasti kiidätetään taivaan sineen. Usein tällainen tapahtuma sijoittuu kuljetuksen loppupäähän, jossa tavara kuljetetaan asiakkaalle pienehköllä avolava-autolla. Auton Hiab-nostin on ainoa mahdollisuus purkaa kuorma. Jos pakkaus on tarpeeksi luja, ei tällainen toimintatapa ole laisinkaan huono.

Suunniteltaessa pakkauksia raskaille tuotteille tai pienille tuotteille, ei pakkauksesta automaattisesti pinontavaatimusten kautta tule niin tukevaa, että se kestäisi liinoilla nostamisen. Tyypillinen vauriomekanismi on pakkauksen yläosan luhistuminen kasaan. Jos liinat ovat turhan lyhyet, riski tähän kasvaa entisestään. Pienillä pakkauksilla lavakuormasta saattaa tulla melko suuri, mutta yksittäinen laatikko ei välttämättä ilman lisätukea jaksa kantaa liinojen kuormaa. Jotta voidaan varmistua, että pakkaus säilyttää muotonsa noston aikana, tulee nostaminen testata. Sinänsä hyvin pieni vaiva verrattuna siihen työhön, mikä tulee, jos pakkaus pettää lastauksessa.

Yläosan luhistumisen lisäksi toinen vauriomekanismi on lavan pettäminen. Mikäli liina vedetään kannen alta, on riskinä kansilautojen irtoaminen. Jos reunalaudat irtoavat, pääsee kuorma putoamaan hieman, joka johtaa ketjureaktioon. Lopputuloksena lavan kansilaudat ovat siistinä nippuna liinojen varassa.

ASTM-sarjan standardeista löytyy kuvaus näidenkin testien tekemisestä. Ei ole laisinkaan huono ajatus lisämaustaa vaatimusmäärittelyä nostotestillä. Olemme RD Velhon pakkaussuunnitteluprojekteissa useamman kerran todenneet suunnitelman kaipaavan korjausta tämän testin perusteella. Kustannusmielessä on aina järkevintä havaita ongelmat protovaiheessa, eikä vasta sitten, kun pakkaukset ovat jo maailmalla.

Nostaminen liinalla

Nostaminen liinalla tai ketjulla kuormittaa pakkausta monipuolisesti.

Avainsanat:, , ,
Kategoria(t): pakkaussuunnittelu | Leave a Comment »

Jätelakiesitys

23.1.2011

Jätelakiesitys etenee lainsäätäjien käsittelyssä. Pakkausalan kannalta se pitää sisällään muutamia mielenkiintoisia uudistuksia, joista tärkein on pakkausten lisääminen tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteiden joukkoon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että se taho, joka tuottaa pakkauksi tuotteidensa mukana markkinoille, tulee huolehtia kustannuksista, jotka aiheutuvat niiden keräämisestä pois.

Tälläkin hetkellä pakkauksissa on osittainen tuottajavastuu. Yritysten tulee maksaa kierrätysmaksut PYR:in kautta markkinoille saattamilleen pakkauksille. Kunnat ovat kuitenkin järjestäneet keräyksen yhdyskuntajätteelle, jonka joukkoon pakkauksiakin on saanut kotona laittaa. Uusi lakiesitys tavoittelee tilannetta, jossa pakkausten osalta kustannuksista vastaa kaikilta osin tuottaja.

Tavoitteena näyttäisi olevan se, että kunnat järjestäisivät jatkossakin yhdyskuntajätteen keräyksen. Pakkausten sijoittaminen tähän keräykseen on ilmeisesti jatkossakin sallittua, mutta tuottajavastuun mukaisesti tuottaja vastaa kustannuksista, kuten esityksessä mainitaan:

Tuottajan on järjestettävä markkinoille saattamiensa 48 §:ssä tarkoitettujen tuotteiden jätehuolto sekä
vastattava siitä aiheutuvista kustannuksista, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Näin maallikosta tuntuu, että ei ole järkevää lähteä rakentamaan koko Suomen kattavaa keräysjärjestelmää pelkästään pakkauksille, kuten aiemminkin spekuloin. Toivottavaa onkin, että tähän ei lakiesityksellä pyritä. Esityksen saamista kommenteista päätelleen kunnat järjestävätkin keräyksen, joka aiheuttanee muita ongelmia.

Olipa keräysjärjestelmä millainen tahansa, uuden lain myötä tullaan markkinoille saatetun pakkausmäärän raportointiin ja maksuihin kiinnittämään tarkempaa huomiota. Laki sisältää sanktiomahdollisuuden. Käsitykseni mukaan todella harvalla yrityksellä on järjestelmä, jonka avulla voidaan raportoida kuhunkin maahan toimitettu pakkausmäärä. Lakiesitys saattaa hyvinkin mennä läpi. Jos näin käy, siirtymäaika on yksi vuosi. Kokemukseni mukaan vuosi on hyvin lyhyt aika, jos yrityksessa lähdetään rakentamaan raportointijärjestelmää tyhjästä.

Jos liikevaihto on alle miljoona euroa, voi huokaista helpotuksesta.

Avainsanat:,
Kategoria(t): ympäristö | 1 Comment »

Täyttöaste kuljetuspakkauksissa

9.1.2011

Pakkauksen täyttöasteella on suuri merkitys kuljetuskustannusten muodostumiseen erityisesti keveillä tuotteilla. Tällaisia ovat tyypillisesti esimerkiksi elektroniikkalaitteet. Ne ovat keveitä ja lentorahtia käytetään runsaasti, jotta laitteet ehtivät asiakkaille ennen seuraavan sukupolven julkaisua.

Lentorahdissa rahdituspaino on 167 kg/m^3. Kuulostaa varsin alhaiselta arvolta, varsinkin, jos on tottunut pakkaamaan konepajapuolen rautaosia. Kuitenkin tyypillinen pakkaustapa on laittaa laitteet ensin yksittäispakkauksiin ja sitten ryhmäpakkaukseen, jossa on lava alla. Materiaalivahvuus yksikköpakkauksessa on vaimentimineen usein noin 4 cm.

Vaimennetulla yksikköpakkauksella kohtuullinen täyttöaste on 65 %. Näitä kun laitetaan ryhmäpakkauksen sisään, ei juuri koskaan saada 100 % täyttöastetta. Hyvä, jopa erittäin hyvä arvo on 90 %. Jos tehdään sekalastauksia, jää tulos useimmiten jonnekin 60% ja 80% väliin. Tästä suuremmaksi pääseminen vaatisi simulointeja. Ihmisen aivot ovat rajalliset.

Pahvisessa ryhmä- tai kuljetuspakkauksessa seinämävahvuudeksi voidaan laskea 3 cm, paitsi tietysti pohjassa, jossa lava vie ylimääräiset 10 cm tai jopa enemmän. Tällöin kuution kokoisen laatikon täyttöasteeksi tulee riippuen hieman muodosta noin 80 %.

Näillä parametreilla saadaan joko pakkauskokonaisuuden täyttöasteeksi 47 %.  Tästä voidaan havaita, että laitteen tiheyden pitää olla vähintään 350 kg/m^3, jotta lentorahdissa mennään todellisen painon mukaisessa laskutuksessa. Tämä on sellainen tiheys, että siihen ei läheskään kaikki tuotteet pääse.

 

 

Avainsanat:,
Kategoria(t): logistiikka | Leave a Comment »

Kuorman sidonta

2.1.2011

Yle uutisoi kuormien sidonnasta löytyvän puutteita. Tämä ei ollut kovin yllättävä uutinen. Syitä huonoon lastin sitomiseen on pääasiassa kaksi: Kuormaajan huolimattomuus ja sidottavuuden heikko suojaaminen. Jälkimmäiseen voidaan pakkauksella vaikuttaa.

Järeämpien tuotteiden pakkaussuunnittelussa sidontaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Parasta olisi, jos sidonta olisi huomioitu jo tuotteen suunnitteluvaiheessa. Tuotteesta olisi hyvä löytyä kiinnityspisteet, joista sen saa sidottua kuljetusvälineeseen.

Jos painot pyörivät päälle 10 tonnissa, täytyy sidonnan suunnittelussa lähteä siitä, että se tehdään tuotteesta.  Ei välttämättä kannata tehdä pakkausta, joka kestäisi edes sidonnan voimat, sillä pakkauksen yli vedettävät liinat ja vaijerit vedetään esimerkiksi laivoissa todella lujasti kiinni. Heikko pakkaus hajoaa tässä vaiheessa ja sidonta muuttuu entistä vaikeammaksi. Mikäli tuotteen suunnittelussa ei ole sidontaa huomioitu, kannattaa vakavasti miettiä tuotteeseen kiinnitettävien sidontapisteiden suunnittelua. Laitteen kiinnityspulttien paikkoihin saadaan yleensä tehtyä jonkinlaiset lenkit, joihin sidonnan voi tehdä.

Sidontapisteitä mietittäessä tulee tietää, mistä suunnasta ja minkä lujuisia sidontoja käytetään. Rekoissa ja fläteissä suunnat ovat usein eteen ja taaksepäin, laivoissa voi olla muitakin vaihtoehtoja. Sidontapisteiden lujuus määrittää, montako vaijeria tai liinaa tarvitaan. Ei siis riitä, että tietää, mistä tuotteessa voi ottaa kiinni, vaan pitää tuntea myös kuljetusvälineen ominaisuudet.

Suomessa on osaamista sidontojen suunnitteluun, mutta tarpeettoman usein tieto ei kunnolla kulje sidontojen tekijöiden ja suunnittelijoiden välillä. Mikäli ensikäden tietoa ei ole saatavilla, pääsee TIS-GDV-sivustolla jyvälle siitä, mistä on kyse.

 

 

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): logistiikka | Leave a Comment »