Pakkaus ei aina ole mitoitukseltaa optimaalinen. Pienempiä laatikoita kuljetetaan suuremmissa kuljetuslaatikoissa, joihin jää tyhjää tilaa. Tyhjän tilan täyttö on usein tarpeellista. Ranpak on kerännyt sivuilleen hyvän vertailun erilaisista täytevaihtoehdoista. Vaikka tavoitteena luonnollisesti on nostaa oma vaihtoehto esiin, on vertailu omien kokemusteni mukaan oikean suuntainen.
Perinteinen tapa täytää tyhjää tilaa on kipata kuljetuspakkaus täyteen irtotäytettä. Irtotäyteissä on saatavissa ainakin erilaisia polystyreeni, paperi ja tärkkelyspohjaisia vaihtoehtoja. Yhteistä kaikille näille on, että ne vievät paljon tilaa pakkaamossa ja ovat erittäin hankalia hävitettäviä asiakkaalla. Mikäli asiakas itse käyttää lähetyksissä irtotäytettä, saa se osan ongelmasta lähetettyä edelleen jollekin muulle.
Parempi tapa täyttää tyhjä tila on käyttää koneella muodostettavia täytemateriaaleja. Näitä on tarjolla kahta päätyyppiä: Paperipohjaiset ja muovipohjaiset. Molemmissa on keskeisenä etuna vähäinen tilantarve pakkaamossa. Täyte muodostetaan rullatavarasta. Täytön kannalta molemmat ovat hyviä. Valintaa tehtäessä kustannukset, pakkaamon prosessit ja yrityksen ympäristöpolitiikka ohjaavat valintaa.
Paperisesta vaihtoehdosta hyvä esimerkki on FillPak. Menetelmässä rypistetään paperi koneellisesti pakkaamossa. Paperi pätkitään sopivaksi koneen avulla ja täytepötköt heitetään tyhjään tilaan. Kierrätettävyydeltään paperi on hyvä materiaali, sillä sen voi laittaa aaltopahvin joukkoon, joten käytetty täyte kierrätetään varmasti raaka-aineena. Jätepöntössä paperi vie jonkin verran tilaa, mutta käytännössä tämä näyttäisi olevan tilantarpeeltaan pienin.
Toinen suosittu vaihtoehto on muoviset kuplapussit. Tätä varten on olemaassa koneita, jotka puhaltavat ilmaa kahden kalvon väliin ja samalla saumaavat kalvon kupliksi. Toisinaan näitä näkee erheellisesti käytettävän myös pehmusteena. Pehmusteeksi soveltuvat paremmin pienemmillä kuplilla olevat kalvot. Täytteenä ilmakuplat toimivat hyvin. Teoreettisesti nämä vievät kierrätyspöntössä hyvin vähän tilaa, mutta käytäntö on toinen. En usko, että läheskään kaikki viitsivät puhkoa kuplia, jotta tilaa säästyisi. Mikäli kasaa jaksaisi hakata puukolla, olisi lopputulos erittäin pieni.
Täyttämistä pohtiessa kannattaa miettiä, milloin täytettä todella tarvitaan. Olisi hyvä, jos kuljetuspakkaus olisi sopivan kokoinen, jolloin täytettä ei tarvittaisi ollenkaan. Tulee myös miettiä yksittäisen pakkauksen kestävyyttä ja mahdollisia riskejä. Itse olen päälinjana käyttänyt, että lavallisessa kuljetuspakkauksessa tilanteessa, jossa yksikköpakkaukset eivät pääse putoamaan, ei käytetä täytettä. Lavattomassa kuljetuspakkauksessa vastaavasti käytetään aina täytettä, mikäli tyhjää tilaa jää. Yleistä linjausta tästä ei kuitenkaan voi tehdä, sillä yksikköpakkausten testivaatimukset ja asiakasvaatimukset tulee tietää, jotta osaa tehdä oikean päätöksen.
