Suomessa on ollut koossa työryhmä, jonka tehtävänä on ollut pohtia, miten pakkaus tulisi tuottajavastuun piiriin.
Tällä hetkellä pakkauksille on olemassa kunnallinen keräysjärjestelmä, jonka kautta materiaali saadaan hävitettyä tai hyötykäyttöön. Tuottajilla on osittainen vastuu. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että tuottajat maksavat hyötykäyttömaksuja PYRin kautta. Pyr jyvittää maksut tuottajajärjestöille.
Täydellinen tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että yritykset, jotka tuottavat pakkausmateriaalia markkinoille, eivät voi lähteä siitä, että ne kierrätetaan kunnallisessa järjestelmässä. Tuottajien on perustettava kattava keräysjärjestelmä nyt olemassaolevan rinnalle.
Uusi keräysjärjestelmä tuo luonnollisesti kuluja. Nämä kulut tulevat suoraan tuottajien maksettaviksi, jotka siirtävät ne tuotteen hintaan.
PYR:in näkemyksen mukaan täysi tuottajavastuu lisää niin paljon päällekkäisyyttä, että lisääntynyt kierrätettyjen pakkausten kuljetus on ympäristön kannalta haitallisempaa, kuin se, että pakkaus hyödynnetään energiantuotannossa.
PYR:in tavoite on, että jätelakiesitys ei tällaisenaan menisi läpi, vaan tarkasteltaisiin asiaa uudestaan ympäristön kannalta ja valitaan kokonaisedullisin velvoitemalli. Mikäli tuottajavastuu astuu voimaan, nousevat kierrätysmaksut. Tämä omalta osaltaan ohjaa pakkausmateriaalin minimointiin, mikä ympäristön kannalta on kyllä hyödyllistä.
Katuoja ei ole lain määrittelemä loppusijoituspaikka käytetylle kuormalavalle.
