Archive for maaliskuu 2010

Aaltopahvin speksaus

28.3.2010

Suunniteltaessa pahvipakkauksia siten, että toimittaja ei ole tiedossa, pitää piirustuksiin yrittää laittaa yleisellä tasolla vaatimukset pahvin lujuudesta. Tämä vaatii aika paljon osaamista, jotta saa varmasti juuri niin lujaa pahvia, kuin oli tarkoitus.

Eurooppalaiset pahvintuottajat ovat reagoineet ongelmaan tekemällä EUPS-standardin.  Standardia kehitettäessä tutkittiin eurooppalaisia E-BC-aaltoisia pahveja ja määriteltiin niille tyypilliset taivutuslujuus, ECT, FCT ja puhkaisulujuusarvot. Pahvit on jaettu 12 erilaiseen luokkaan.

EUPSia käytettäessä ei tarvitse speksata pahvista mitään muuta kuin EUPS-luokka. Se määrittää muut pahviin liittyvät arvot, mukaanlukien aaltotyypin. Aaltotyypin määrittää pääasiassa taivutuslujuus. Esimerkiksi E-aallolla ei käytännössä voi saavuttaa B-aallon taivutuslujuutta, vaikka muut arvot saavutettaisiinkin.

EUPSissa on muutamia ongelmia:

1.  Se ei ole toistaiseksi levinnyt kovin laajalle. Valmistajille joutuu toisinaan lähettämään linkin standardiin. Toisaalta asia on sitä luokkaa selvä, että muuta ei tarvita. Tämä ongelma poistuu käyttämällä standardia mahdollisimman laajasti.

2.  Järeitä pahveja ei ole sisällytetty luokitteluun. Board 120 ei ole vielä kovin lujaa tavaraa. Olen kuullut huhuja, että vakiointia tehdäisiin myös järeämmille laaduille. Työ on mittava, joten se vie aikaa.

3.  Arvot mitataan standardiolosuhteissa (23°C, RH50%). Jos halutaan pahville hyviä ominaisuuksia kosteassa päässä, joudutaan luokan lisäksi vaatimaan tiettyjä ominaisuuksia papereilta, mikä on standardin periaatetta vastaan.

Kokonaisuudessaan pidän EUPSia erinoimaisena tapana määrittää piirustuksiin pahvityyppi. Se on ehdottomasti helpoin ja yksikäsitteisin tapa tilanteessa, jossa valmistajaa ei tiedetä, eikä näin ollen voidan käyttää tietyn valmistajan vakiolaatuja. Kun saadaan luokitteluun lisää heavy duty-laatuja, myös märkälujia, voidaan muut tavat unohtaa.

Loggeri kuljetusolosuhteiden monitorointiin

20.3.2010

Kuljetuksen aikaisella monitoroinnilla voidaan saada todellista tietoa siitä, minkälaisia rasituksia juuri tietyllä kuljetusreitillä esiintyy. Erityisen hyödyllinen loggeri on tilanteessa, jossa jollakin reitillä tavarat säännöllsesti hajoavat. Loggerin avulla voidaan määrittää, milloin tuote on saanut tällin. Kellonajan perusteella voidaan yleensä määrittää tuotteen sijainti. Kun syyllinen tiedetään,  voidaan aloittaa keskustelut tilanteen parantamiseksi.

Suomessa useampikin toimija on käyttänyt isohkoa ShockLog-laitetta monitoroinnissa. ShockLog on melko luotettava ja robusti laite, mutta se alkaa olla vähän vanhentunutta tekniikkaa. Nyt markkinoille näyttää tulleen merkittävästi pienempiä laitteita, jotka ovat helpompia sijoittaa pakkaukseen. Myös hintataso on alentunut. Tällainen laite on esimerkiksi IST:n Shock Timer Plus 3D.

Pieni koko ja huokeampi hinta mahdollistaa useampien loggereiden käytön. Näin saadaan tilastollisesti merkittävämpää tietoa. Yksittäisen kuljetuksen mittaamisesta ei välttämättä kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kymmenen perusteella uskaltaa jo vaatimusmäärittelyssä nojata mittaustuloksiin.

Pienestä koosta on toki myös haittaa. Mittauksissa on aina ongelmana loggerin saaminen takaisin mitatun reitin päätepisteestä. Riskinä on, että pieni laite joutuu huomaamatta roskikseen pakkauksen mukana. Tähän merkittävään ongelmaan ei valmistajilla taida olla hyvää ratkaisua.

Houkuttaisi saada tuollainen laite testattavaksi:

Lisätietoa metyylibromidikiellosta

15.3.2010

Kirjoittelin aiemmin Metyylibromidin käytön loppumisesta. Metyylibromidia on käytetty pakkausten kaasutuksessa, jotta niistä saataisiin ISPM-15 kelpoisia. Käsittely tappaa ylimääräiset eliöt puusta ja sen jälkeen puuta saa viedä EU:n ulkopuolelle.

Metyylibromidi on haitallista otsonikerrokselle ja spekuloin aiemmin, että käyttö Euroopassa tullee loppumaan. Sen jälkeen sattui eteeni EU-komission päätös 2008/753/EC. Siinä sanotaan, että kaikkinaiset takarajan venymät käytön lopetuksessa päättyvät 18.3.2010.

Jos siis logistiikka on rakennettu niin, että puu käsitellään pakkauksen jälkeen satamassa, kannattaa pikimmiten miettiä valmiiksi käsitellyn puun hankkimista. Myöskään puuta ei jatkossa Euroopassa saa käsitellä muutoin kuin lämpökäsittelemällä. Tämä aiheuttaa kustannusten nousua keski- ja etelä-Euroopassa.

Pahvinen pakkaus kosteissa olosuhteissa

7.3.2010

ISTAn kuukausijulkaisussa on artikkeli HP:n laserprintterien pakkauksista. Siinä on erittäin mielenkiintoista mittausdataa siitä, miten erilaiset pahvilaadut kestävät kosteutta. Yleisesti on tiedossa, että kierrätetty kuitu on olennaisesti heikompaa kosteissa olosuhteissa, kuin ensikuidusta tehty aaltopahvi. Itsekin olen nähtyt ainakin parin valmistajan mittaustuloksia aiheesta, mutta julkisesti saatavilla olevaa tietoa on heikosti tarjolla.

Itse olen noudattanut nyrkkisääntöä, että pahvi menettää lujuuttaan siten, että 25 % on jäljellä, kun kosteus on noussut 50 prosentista 95 prosenttiin.  Neitsellisestä kuidusta tehdyllä pahvilla ei pudotus ole ehkä näin raju, mutta kierrätyskuitupitoisuuden kasvaessa saattaa olla suurempikin. En valitettavasti muista, mistä tämä käsitys minulle on tullut, joten asiaa on vaikea tarkastaa.

Huomattavaa on, että normaaleissa testiolosuhteissa 50 % kosteudessa kierrätyskuitu ei olenanisesti heikennä lujuutta, mutta kun kosteutta on lähes 100 %, on tilanne aivan toinen jo yksittäisenkin puristuksen osalta.

ISTA viewsin helmikuun 2010 numerossa sivulla 27 on testituloksia. Vihreä käyrä kuvaa neitseelisen kuidun käyttäytymistä ja punainen kierrätyskuidun käyttäytymistä. Sininen käyrä kuvaa ilmeisesti kosteutta. Testissä laatikoille on pidetty vakiovoima ja kosteutta on syklattu 50% ja 90% välillä. Mielenkiintoista on huomata, että painuma alussa on aika lailla sama, mutta kun testi etenee, hajoaa kierrätyskuitu merkittävästi aikaisemmin.

Testitulokset osoittavat, että merikuljetuksissa neitseellinen kuitu on pakkauksessa välttämätöntä. Kierrätyskuitu ei tarjoa riittävää pinottavuutta, jos ajatellaan isompia kuljetuspakkauksia, joiden tulee tarjota muun suojan lisäksi pinottavuutta pakkaukselle. Neitseellinen kuitu ei ole erityisen halpaa, mutta kierrätyskuidun tuomat laatuongelmat eivät myöskään ole ilmaisia.

Erityisesti Aasiasta hankittaessa kannattaa pahvin laadun tarkastuksessa pyytää asiantuntijalta apua. Kiinalaiset ovat taitavia tekemään ns. Asia Kraftia, joka todellisuudessa on kierrätyskuitua, mutta näyttää kraftilta.

http://ista.idigitaledition.com/