Aaltopahvi kuljetuspakkauksessa

helmikuu 7, 2010 käyttäjältä Lassi Sutela

Perinteinen tapa pakata yli 50 kg tuotteet kuljetusta varten on laittaa ne vanerilaatikkoon. Vaneri tarjoaa hyvän pinottavuuden, suojaa iskuja vastaan , sen saatavuus on hyvä ja se kestää kosteutta. Näistä hyvistä ominaisuuksista johtuen vaneri on yleisesti käytössä ja ihmiset ovat tottuneet siihen.

Yrityksissä on mahdollisesti tehty kokeita pahvipakkauksilla. On pyydetty myyjältä pakkausvaihtoehtoa vanerille ja halvalla totta kai. Myyjälle tuskin on muistettu mainita, mitä pakkauksen tulee kestää eikä kestävyyttä ole todennettu testein. Näistä syistä johtuen pakkaukset ovat hajonneet kuljetuksessa tai varastoinnissa. On onnistuttu rakentamaan yleinen mielipide, että pahviset kuljetuspakkaukset eivät kestä.

Fakta on, että kaikki pahvitehtaat eivät kykene tekemään esimerkiksi pitkiin merikuljetuksiin soveltuvaa konttipahvia. Kun pinottavuusvaatimus on luokkaa tonni, pitää pahvin rakenteen olla kunnossa. Tulee käyttää märkälujaa liimaa, neitseellisestä kuidusta tehtyjä papereita ja oikeanalaista rakennetta.

Kaksiaaltoista pahvia. www.scaindustrial.com

Esimerkkinä järeisiin kuljetuspakkauksiin soveltuvasta aaltopahvia valmistavasta tehtaasta on SCA:n Tilburgin yksikkö. Se on erikoistunut valmistamaan järeitä kaksi- ja kolmiaaltoisia pahveja ja jalostamaan näitä pakkauksiksi.

Valitsemalla hyvälaatuisista vaihtoehdoista oikea, saadaan pakkaus kestämään siltä vaadittavat kuormat myös kosteissa olosuhteissa. Lisäksi aaltopahvi on kierrätettävissä paremmin kuin puumateriaalit. Pahvi on yleensä myös hinnallisesti kilpailukykyinen vaneriin verrattuna. Eritoten sillon, kun valmistusmäärät ovat suuret.

Kokemukset ReliDes Oy:n ja NSN:n palveluksessa osoittavat, että tuotteen painon liikkuessa alle tonnissa saadaan pahvirakenteilla pinottavuus sellaiseksi, että kuljetuksessa saadaan täyttöaste kunnolliseksi. Näin päästään kustannustehokkaaseen kuljettamiseen.

Mikäli haluat pahvin käyttöön kuljetuspakkaukssa, etkä tunne alaa, kysy asiantuntijoilta. Älä lähde itse harjoittelemaan!

Pakkauksen täyttöastevaatimus Kiinassa

tammikuu 31, 2010 käyttäjältä Lassi Sutela

Kiinan viranomaiset päättivät asettaa useita rajoituksia pakkauksille vuosituhannen alkupuolella. Määräyksiä saatettiin voimaan tai oli tarkoitus saatta voimaan 2008 vuodesta lähtien. Tavoitteena oli vähentää pakkausjätettä ja velvoittaa tahoja, jotka saattavat pakkaukset markkinoille, keräämään ne myös pois.

Keräysvelvoite ei ole yleisesti ottaen mitenkään uusi asia. EU:n pakkausdirektiivi 94/62/EC määrittää, että EU:n jäsenmaiden tulee järjestää vastaavanlainen kierrätysjärjestelmä, kuin mitä kiinalaiset ovat suunnitelleet.

Kiinan vaatimuksissa ongelmana on tiedonsaanti. Määräyksiä voivat tehdä useat tahot, joista tärkein on AQSIQ. Heidän nettisivuja vilkaisemalla huomaa, että läheskään kaikkea sisältöä ei ole käännetty englanniksi. Näin ollen kiinassa toimiville yrityksille saattaa osa määräyksistä tulla yllätyksenä. Parhaiten tietoa näyttäisi saavan Packaging South Asia:n nettisivuilta.

Eräs mielenkiintoinen vaatimus, joka tiettävästi astui voimaan 1.1.2009 on pakkauksen täyttöastevaatimus.

-Tyhjää tilaa ei saa pakkauksessa olla kuin 55%
-Pakkaus ei saa ylittää 15% myyntihinnasta

55% tilavaatimus on hieman avoin sen suhteen, lasketaanko se tuotteen ääriulkomitat vs. pakkaksen ulkomitat. Jos näin on, ei lavalla olevaa tuotetta voi vaimentaa juurikaan, sillä tuo prosenttiluku ylittyy helposti. Toistaalta jos puhutaan tuotteen ulkomitta vs. pakkauksen sisämitta, niin ongelma on merkittävästi pienempi. Tavoitteena tässä on luultavasti pienentää prameita kuluttajapakkauksia, mutta säännöksissä ei teollisuuspakkauksia ole eroteltu.

15 % hintavaatimus on myöskin haastava tuotteille, joiden arvo on vähäinen. Jos toimitetaan vaikkapa tyhjä peltikaappi siten, että pakkauksen tulee sopia lentokoneeseen, on vaatimus todella tiukka.

Sanktiotkin on näiden vaatimusten tueksi asetettu. Tuntematonta ainakin minulle on, miten Kiinan viranomaiset valvovat näitä määräyksiä. Myös tarkka sisältö on arvailujen varassa, sillä ainakin tapauksissa, joissa Kiinan viranomaiset ovat tehneet käännökset englanniksi, on osoittautunut, että niissä on suuriakin virheitä.

Lisäosien vaikutus pakkaukseen

tammikuu 27, 2010 käyttäjältä Lassi Sutela

Minut pyydetään projektissa paikalle tavallisesti siinä vaiheessa, kun pakkaussuunnittelun aloittaminen on jo myöhässä. Palaverissa käydään läpi pakkaukselle asetettavia vaatimuksia ja tutkaillaan, millaista tuotetta ja kokonaisuutta ollaan pakkaamassa. Tämän jälkeen aloitetaan varsinainen suunnittelutyö. Pakkaussuunnittelija ottaa 3D-mallin putkelle ja alkaa kasata pakkausta sen ympärille.

Tämän jälkeen tehdään katselmointi. Kun perusperiaate on kunnossa, tilataan mallipakkaukset ja järjestetään koepakkaus. Koepakkaukseen tulee paikalle projekissa mukana olevia henkilöitä. Tässä vaiheessa monesti palaveriin marssii joku, jolla on mukana laatikollinen kaikenlaisia lisäosia, joiden olemassaolosta ei ollut mitään tietoa työtä aloitettaessa. Tällaisia lisäosia ovat tyypillisesti erilaiset kiinnitysosat ja kaapelit.  Pahimmillaan lisäosat ovat niin suuria, että ne muuttavat pakkauksen rakenteen täysin. Suunnittelu on aloitettava alusta ja valmiiksi kireälle aikataululle käy huonosti.

Onneksi näiden tapahtumien määrää on saatu vähennettyä aiheesta jo saatujen oppien perusteella, mutta silti näitä aina välillä sattuu. Pakkaussuunnittelua aloitettaessa projektissa tulee tietää, mitä kaikkea pakkaukseen pitää laittaa! Jos tietoa ei ole, on parasta odottaa. Vasta silloin on oikea hetki aloittaa suunnittelu, kun lähtötiedot ovat selvillä.

Mekaniikan kestävyys

tammikuu 22, 2010 käyttäjältä Lassi Sutela

Pakkauksen tehtävänä on suojata tuotetta kuljetuksen aikana. Suunnittelun avuksi on tehty monenlaisia tutkimuksia siitä, kuinka erilaiset materiaalit vaimentavat iskuja pudotuksissa. Näiden avulla voidaan valita sopiva tiheys, jotta saadaan tietty vaimennusmatka. Näin saadaan kiihtyvyydet tuotteessa pidettyä kurissa.

Valitettavasti pakkaussuunnittelun lähtötietoihin ei yleensä saada minkäänlaista arviota siitä, mitä tuote kestää. On korkeintaan jonkinlaisia arvauksia, että vaikkapa 100 g:tä on mahdollisesti liikaa. Kestävyys voitaisiin protolla testata varsin helposti. Sitä varten on mm. IEC 60068-sarjassa määritelty iskutesti, jolla saadaan kontrolloitu kiihtyvyys tuotteelle. Tasoa lisäämällä päästään jossain kohtaa pisteeseen, jossa tuote hajoaa. Tämän tiedon pohjalta pakkaus voitaisiin tehdä optimaaliseksi. Olennaista tässä testaamisessa on selvittää vaurioitumispiste nimenomaan kuljetusasennossa.

Protoja ei kokemukseni mukaan yleensä saada tällaisiin testeihin. Tämän vuoksi pakkaussuunnittelu joudutaan pohjaamaan vanhaan kokemukseen, eikä tuotteen mahdollista korkeatakaan kestoisuutta päästä hyödyntämään.

Optimaalisen pakkauksen saamiseksi voisi käyttää seuraavaa metodia:

  • Määritellään kuljetusasentoon tietty sietoisuusraja tuotteelle, vaikkapa 100 g:tä
  • Tehdään ensimmäisille toimituksille jonkinlainen tuotteen varmasti suojaava pakkaus, jonka työkalukustannukset ovat tunnettuja.
  • Kun tuotteita on saatavilla testeihin, testataan todellinen sietoisuus.
  • Suunnitellaan lopullinen pakkaus.

Suunnittelukierroksia tulee lisää verrattuna normaaliprosessiin, mutta kustannukset mitä todennäköisimmin saadaan katettua tuotteen elinkaaren aikana tehokkaammalla pakkauksella.

Vaikeat kuljetusolosuhteet

tammikuu 10, 2010 käyttäjältä Lassi Sutela

Usein kuulen väittämän, jossa yrityksen edustaja sanoo heidän kuljetusreittiensä olevan rasittavampia pakkauksille, kuin muiden yritysten. Saattaahan näin ollakin, mutta tavallisempi tilanne on, että kaikki vientiyritykset käyttävät jokseenkin samoin periaattein toimivia kuljetusyrityksiä. Jos vaikkapa rakennetaan uusi tehdas keskelle Intiaa, on epätodennäköistä, että yksi suomalaisfirma onnistuisi hankkimaan muita huonomman kuljetusfirman. Ja jos näin on, niin ei sillä ainakaan kannata kehuskella. Kun suunnitellaan pakkaus, ei mielestäni surkeaa loppupään kuljetusta kannata liikaa korostaa, vaan tutkia, millaisin kustannuksin sitä voisi parantaa.

Aaseista ja muista heikoista kuljetusvälineistä puhutaan ja niistä näkee myös valokuvia. Kuitenkin yleensä primitiivinen kuljetus on jonkinlainen avolava-auto, joka paahtaa mahdollisesti päiviä joitain pieniä teitä kohti kohdetta. Pakkaus tuleen näihin olosuhteisiin mitoittaa kestämään kosteutta, tärinää ja iskuja. Toisaalta on merkityksetöntä, onko vetopeli eläin vai kone, jos kärryllä kuljetetaan. Alla on mainiolta www.tis-gdv.de sivustolta poimittu kuva, josta käy ilmi ongelmia, jota aasin käyttö mahdollisesti aiheuttaa.

Aasi kuormajuhtana www.tis-gdv.de

Toimiessani pakkausten parissa erilaisten vientiteollisuuden yritysten parissa, olen havainnut, että melkein aina voidaan käyttää samoja kansainvälisiä standardeja kuvaamaan vaatimustasoa ja näillä päästään tyydyttävään lopputulokseen. Pakkaus suojaa tuotteen niin, että asiakas saa sademetsässäkin ehjän tuotteen. Aivan kaikkia mahdollisia uhkia vastaan ei myöskään kannata varautua, ellei yritys nimenomaan halua kuluttaa kaikkia ylimääräisiä rahojaan pakkauksiin.

Metyylibromidi

tammikuu 6, 2010 käyttäjältä Lassi Sutela

Metyylibromidikaasutus on hyväksytty menetelmäksi käsitellä vientiin menevää puuta ISMP-15-määräyksessä. Se on ollut lämpökäsittelyä suositumpaa monissa maissa, sillä useimmissa maissa ei ole sellaista sahateollisuutta, kuin Suomessa, joten lämpökäsittelykapasiteetista on pulaa.

Metyylibromidi on määritelty Montrealin sopimuksessa kemikaaliksi, jonka käyttöä tulee vähentää, sillä se tuhoaa otsonikerrosta. Toistaiseksi käyttö ei ole kovin paljon vähentynyt, joten Euroopassa on nyt kiristetty suhtautumista puumateriaalin kaasutukseen. Joissakin satamissa on tehty erilaisia takaisinkeräysjärjestelmiä, jotta ilmakehään vapautuvan kaasun määrä vähenisi.

Toistaiseksi lämpökäsittely ei ole täysin korvannut kaasutusta. Jatkossa ei kuitenkaan kannata toimitusketjua rakentaa siten, että vientiin menevät pakkaukset kaasutetaan satamassa, sillä useat maat tähtäävät siihen, että tällainen toiminta lopetetaan. Parempi menetelmä on hankkia puutavaraa, joka on lämpökäsitelty valmiiksi. Tällöin kaasutukselle ei ole toimitusketjussa tarvetta.

Pakkausten homeongelma

joulukuu 28, 2009 käyttäjältä Lassi Sutela

Pitkissä konttikuljetuksissa esiintyy puupakkauksissa toisinaan homeongelmaa. Päiväntasaajalla seilatessa konttiin kondensoituu vettä ja kontti lämpenee tropiikin hellettä vastaaviin lukemiin.

Suomesta hankituissa puupakkauksissa ongelma ei ole niin merkittävä kuin etelä-Euroopasta tai Kiinasta hankituissa pakkauksissa. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että suomalainen sahatavara on uunikuivattua. Samassa yhteydessä saadaan ISPM-15 kelpoista puuta, joten muita käsittelyjä ei enää tarvita. Muualla uunikuivaus ei ole saavuttanut yhtä suurta suosiota, vaan pakkausten puutavaraa on kuivattu satunnainen ajanjakso pihalla pinossa.

Jos kuivaus on jäänyt vajavaiseksi, ydinpuu jää kosteaksi. ISPM-15:sta mukaan puu pitää joko lämpökäsitellä tai kaasuttaa. Kun lämpökäsittely tehdään puulle, joka ei ole läpikuivaa, se työntää vettä pintaan ja pintakin kostuu. Kun tällainen materiaali viedään kosteaan ja lämpimään konttiin, on homeenmuodostuminen merkittävästi suurempi ongelma, kuin puussa, joka on läpikuivaa joutuessaan kosteuden kanssa tekemisiin.

Ongelmana on, että kaikkialta ei saa puuta, joka olisi kunnolla kuivattu. Näissä tapauksissa jää vaihtoehdoksi pakkausmateriaalin vaihto, puun käsittely homeensuoja-aineella tai kontin kuivaaminen kuiva-aineella. Kontti tosin tarvitsee valtavan määrän kuiva-ainetta, jotta sen sisäilma saataisiin tarpeeksi kuivaksi.

Futupack-ohjelma

joulukuu 22, 2009 käyttäjältä Lassi Sutela

Tekesillä on ollut jonkin aikaa käynnissä Futupack-ohjelma. Itse en ole siihen osallistunut, koska ohjelman painopiste on ollut kuluttajapakkaukset. Ohjelman toimesta tuli kuitenkin ilmoitus seuraavista tutkimushankkeista.

Siellä on mielenkiintoisia teemoja. Yksi on palveluiden pakkaaminen. Tuo ilmeisesti tarkoittaa jonkinlaista konkreettista looraa, jonka asiakas saa, kun ostaa vaikkapa konsultaatiota. Jää ainakin jotain palvelusta muistoksi. Esimerkiksi Tapiola tarjoaa rahastolahjat laatikossa.

Toinen mielenkiintoinen on yksilölliset massapakkaukset-teema. Siinä lähdetään nerokkaasti miettimään pakkauksia tarpeen näkökulmasta, eikä taloudellisten reunaehtojen näkökulmasta. Mikäli tämä onnistuu, voi tuloksena olla oikeita innovaatioita. Yritysmaailmassa ei tyypillisesti nykyään päästä rahan asettamista tiukoista raameista irti missään vaiheessa. Innovaatioiden tuottaminen ei saa kuluttaa resursseja ja niiden pitää tuottaa välittömästi.

Onkin hienoa, että Tekes on lähtenyt mukaan projektiin, jossa aidosti yritetään luoda kilpailukykyä pakkaussektorille. Tässä joutuu vakavasti harkitsemaan osallistumista jatkohankkeisiin.

Ympäristöystävällisyys pakkauksissa

joulukuu 14, 2009 käyttäjältä Lassi Sutela

Melkein kaikkien tuotteita valmistavien pörssiyritysten vuosikertomuksissa ja nettisivuilla alleviivataan, miten ympäristöystävällisyys näkyy kaikessa toiminnassa. Sama teema on myös muissa yrityksissä, joskin rummutus on vähäisempää, koska tiedottamisvelvollisuus on pienempi.

Olisi mukava suunnitella hyvin kierrätettäviä ympäristöystävällisiä pakkauksia. Vaihtaa vaikkapa puuhäkkejä pahvikontteihin tai PE-vaimentimia pulppivaimentimiin. Siinä saisi tehdä vaatimusmäärittelyjä, testauksia ja muuta pakkaussuunnittelun herkkuja.

Olen keskustellut erittäin monen tahon kanssa pakkausten ympäristöystävällisyydestä. Yleensä vallitsee selvä yhteisymmärrys siitä, että ympäristöarvoihin halutaan selkeästi panostaa. Keskustelu johtaa kuitenkin rahaan. Läheskään aina ekologisin ratkaisu ei ole halvin.

Asiakas alkaa hieman epäröidä ja pohtia, mitä muut tekevät. Muillekin toki raha on tärkeä ajuri pakkauksissa, joten päädytään siihen, että tässä kohtaa vielä otetaan se halpa vaihtoehto. Ehkä ensivuonna sitten panostetaan ympäristöarvoihin.

Käytännön arvot eivät siten olleetkaan asiakastyytyväisyys, ekologisuus ja joustavuus, vaan ihan jotain muuta.

Kuiva-aineet

joulukuu 7, 2009 käyttäjältä Lassi Sutela

Olen usein hämmästellyt vaatekauppojen tapaa käyttää silica gel-pussukoita. Jos ostaa vaikkapa Kiinassa tehdyn laukun, sieltä sisältä löytyy aivan mikrokokoinen kuiva-ainepussi. Oletettavasti muuta kosteussuojaa ei ole. Kuiva-aine taitaa saturoitua jo ennen kuin laiva on kadonnut Shanghain sataman näköpiiristä.

Kuiva-aine itsessään ei missään tapauksessa suojaa kosteudelta, vaan vain kuivaa mahdollisuuksiensa mukaan ympäristöä. Kuiva-aineen lisäksi täytyy estää veden pääsy tuotteeseen. Tämä voidaan tehdä barrierkalvoilla. Jos käytetään ohutta muovia tai ei mitään, vetää kuiva-aine itsensä täyteen vettä ja pitää huolen, että kosteus on ja pysyy. Se kuivuu erittäin hitaasti.

Arvatenkin joku on jo ehdottanut, että pienistä pussukoista luovutaan, mutta ehdotus on kaatunut myrskyisään vastustukseen. Eihän ne tuotteet voi ilman gramman kuiva-ainetta selvitä, kun sitä on aina käytetty.

Kustannussäästöjä syntyy, kun käyttää kuiva-aineita vain tarpeeseen. Ja silloinkin kannattaa käyttää bentoniittisavea silica gelin sijaan. Se on vihreämpi vaihtoehto.